VERSO-ohjelman kiertävä RÖNSY-webinaari järjestettiin ensimmäistä kertaa Tampereella ja vuonna 2020 kokoonnuimme turvallisesti verkossa Zoom-alustalla! Kiertävän seminaaripäivämme tavoitteena on tarjota ajankohtaista tutkimustietoa MiniVerso-päiväkodeille sekä Verso-kouluille. Samalla webinaari on mahdollisuus verkostoitumiseen ja hyvien käytäntöjen jakamiseen kasvatuskentän sovitteluteemojen äärellä. Edellisestä vuodesta poiketen, verkossa työskentely mahdollisti osallistumisen ympäri Suomea. Kokonaisuudessaan webinaaripäivä oli todella antoisa ja inspiroiva. Yhdessä osallistujien kanssa todistimme sen, että kohtaaminen on mahdollista myös etäyhteyksillä! Mikäli et päässyt tällä kertaa mukaan, lukemalla tämän yhteenvedon pääset hyvin tunnelmaan ja teemoihin kiinni.
Webinaaripäivän avasi sekä kuljetti lempeästi eteenpäin juontajana toiminut VERSO-ohjelman ja Naapuruussovittelukeskuksen harjoittelija Katri Olkkonen. Alkuohjeistusten ja esittelyjen jälkeen päästimme kameran eteen päivän ensimmäisen vieraspuhujan, FT Mirja Könkään!
Mirja ”Mimmu” Könkään raikas esitys ”Tunneäly sovittelun ytimessä” tempasi aamu-unisenkin osallistujan mukaansa nopeasti. Puheenvuorossaan Mirja peilasi väitöstutkimuksensa tuloksia lasten tunneälytaitojen kehityksestä sekä lasten keskinäisestä vertaiskulttuurista, jotka ovat keskeisiä taitojen oppimisen kannalta. Jo kaksi kuukautinen vauva ymmärtää tunteita (miksi vihainen -> koska nälkä). Pikkuhiljaa opimme sanoittamaan omia tunteitamme tarkemmin ja kohta pitäisi uskaltaa jopa näyttää omia tunteitaan, myös niitä negatiivisia. Vaikeiden tunteiden kohtaamisessa Mirja käytti mm. vertauskuvaa parkkisakosta:
Ei ole kivaa, kun sellainen sattuu eteen, mutta siitä voi oppia toimimaan jatkossa sellaisella tavalla, että sen tunteen ja parkkisakon voisi välttää. Eikä se, että sanot “en halua!”, ja laitat parkkisakon piiloon laatikkoon, saa sitä oikeasti katoamaan.
Kaikki tunteet tulevat meille jostakin syystä, jonka vuoksi niitä kannattaa siis käyttää ja hyödyntää. Sovittelulla on tässä prosessissa selvä merkitys: Verso-toiminta opettaa seuraavalle sukupolvelle niitä taitoja, joita meillä ei mahdollisesti ole tai emme ole saaneet.
Lasten omaa toimintakulttuuria Mirja kuvasi hyvin kuin omana saarenaan, jossa pätee omat lainalaisuudet ja norminsa. Ne ovat näkyvillä, jos osataan katsoa ja hyväksyttävissä, jos ollaan valmiita hyväksymään. Usein aikuiset tarkastelevat toimintaa kuitenkin niin vahvasti ammattikulttuurin silmälasit päässä, ettei pystytäkään ymmärtämään mitä ympärillä ja tuolla lasten ”saarella” tapahtuu. Ymmärtämättömyys siitä, miksi jokin asia on lasten tai nuorten kulttuurissa tärkeä ja mitä itseisarvoa lapsi koettaa tavoitella, tuo aikuiset helposti törmäyskurssille. Lapset kun ovat halukkaita päästämään aikuiset osaksi kulttuurinsa erityispiirteitä. Köngäs laittoi osallistujia pohtimaan kasvattajan työn tavoitetta ja miten erilaiset asiat kuten sääntökirjojen tuijottaminen, auktoriteetin rooli, kiireentunne, yhteisön ilmapiiri, hierarkia ja päätöksenteko voi syventää ymmärtämättömyyttä aikuisten ja lasten toimintakulttuurien välillä.
”Hyvä kasvattaja on utelias kasvattaja. Juuri se mitä Versossa tapahtuu, eli ei haluta tulkita, rangaista ja etsiä syntipukkia, vaan kuulla, ymmärtää ja ohjata. Tämä on äärimmäisen tärkeää lasten tunneälyn kehitykselle!”
Hyvä kasvattaja osaa olla myös kuuntelijan ja oppijan roolissa:
”Lasten ystävyys luodaan tuottamalla yhteisiä merkityksiä ja käymällä yhteistä keskustelua omalla kielellä. Joskus meidän aikuisten on hyvä kuunnella ja antaa tilaa lasten tärkeille jutuille, vaikka me aikuiset emme aina ymmärtäisikään.”
Köngäs toi esiin toiminnan itsearvoisen ohjautumisen, joka korostaa perustarpeiden tunnistamista ja toiminnan takana olevaa hyvää. Esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi riehuu ja huutaa on tärkeä lähteä selvittämään, mikä on se hyvä juttu siellä raivoamisen takana. Toisessa esimerkissä lapsi haluaa äidiltään huomiota, joten hän nipistää pikkusisartaan, jotta äiti lopettaa työnteon. Tapa, millä lapsi on toiminut tai ilmaissut itseään ei ehkä ole ollut hyvä, mutta tarve ja tunne kaiken takana sen sijaan on. Seuraava askel olisikin miettiä, miten tuetaan lasta ilmaisemaan se hyvä tarve ilman ei-toivottua tekoa tai käytöstä. Käytöksen muutosta haetaan ymmärryksellä ja keskustelulla. Webinaarissa kuulla avaavia tapausesimerkkejä lasten uteliaisuudesta siitä, ja miten aikuinen voi astua mukaan siihen tuomitsematta.
Mietittäväksi jokaiselle osallistujalle Mirja jätti hyviä kysymyksiä: Kuinka me aikuiset kohtaamme kasvattajan roolissa lapset ja heidän tunteensa? Mitkä ovat meidän tunteemme ja tarpeemme ja millä tavoin ne vaikuttavat kohtaamisiin lasten kanssa, eri arjen tilanteissa?
Tauon jälkeen hyvänä jatkumona puheenvuoron tuli pitämään puolestaan ohjelmajohtajamme Maija Gellin. Hänen esityksensä väitöstutkimuksensa ”Restoratiivinen lähestymistapa ja sovittelu peruskoulukontekstissa: Kohti eheyttävän kohtaamisen toimintakulttuuria” tuloksista herätti vuoropuhelua ajankohtaiseen kiusaamiskeskusteluun sekä nuorten väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Maija painotti näkökulmaa, jossa korostettaisiin osapuolten kokemusta tilanteesta sen sijaan, että pallotellaan sitä, mikä on kiusaamista ja mikä ei. Konfliktin keskiössä ovat ihmistenväliset suhteet ja kaikilla meillä on eri kokemusmaailma sekä lähtökohdat
Ystävyyden teema toistui tässäkin puheenvuorossa. Lapsiystävällinen oikeus ohjaa meitä ystävyyteen. Mitä aiemmin puretaan konflikti, sitä varmemmin käsittely tuottaa ystävyyden taitojen oppimista. Restoratiivinen lähestymistapa tukee sosiaalisten taitojen oppimista. Ja sekä Maijan että Mirjan väitöstutkimukset tukevat molemmat ajatusta osapuolten tasa-arvoisesta ja -vertaisesta kohtaamisesta konfliktitilanteessa. Eli vältetään vastakkainasettelua ja he-me mentaliteettia leimaamatta ketään etukäteen. Sen sijaan keskustelemalla ja yhteisen ymmärryksen lisäämisellä voidaan eheyttää ja korjata ihmissuhteet.
Maija esitteli väitöstutkimuksensa pohjalta tuloksia ja esimerkkejä, miten restoratiivinen lähestymistapa tukee sosiaalisten taitojen oppimista. Kasvatuskentällä ristiriitojen selvittämisessä kaiken keskellä ovat lapset ja siksi meidän tuleekin katsella lasta vähiten kuormittavaa menettelyä konfliktien hoitamisessa. Restoratiivisessa sovittelussa riita nähdään aina oppimisen mahdollisuutena ja lasten osallisuus oman tilanteensa ratkaisijana mahdollistuu, kun ymmärrämme jokaisen lapsen arvokkuuden ja kyvykkyyden.
Puheenvuorojen jälkeen jakaannuimme webinaarissa pienempiin työpajoihin, joiden keskustelut, kokemusten vaihtamiset ja ideoinnit olivat toinen toistaan innostavampaa seurattavaa.
Työpaja: Verso
Sari Kähkönen Hollolasta kertoi oman koulunsa Verso-toiminnan pohjalta, miten restoratiivisuus näkyy arjessa. Puheessa nousi tärkeäksi mm. Verson normalisointi eli se, että riitojen puheeksi ottamisen lisäksi niiden selvittely ja sopiminenkin tulisi olla yhtä näkyvää ja normaalia. Versosta tiedotetaan näkyvästi ja sitä kommunikoidaan aktiivisesti niin aikuisten kuin oppilaidenkin keskuudessa. Erityistä mielenkiintoa osallistujissa herätti PihaVerso sovellutus, jossa liiveihin puetut Versot kiertelevät välituntivalvojan tukena riitoja selvitellen. PihaVersolla pystytään puuttumaan nopeasti välituntien mielipahatilanteisiin. Toinen upea esimerkki oppilaiden osallisuudesta hyvinvoinnin rakentamisessa olivat ns. kiusaamisagentit. Nämä oppilaat ovat saaneet lisäkoulutusta kiusaamistilanteisiin liittyen ja ovat arvokkaita agentteja havaitsemassa kiusaamista omassa koulussaan, sillä he näkevät ja tunnistavat paljon sellaista mikä ei henkilöstön tietoisuuteen tule! Työpajassa eri koulujen väkeä oppilaista kasvattajiin jakoivat omien koulujensa tämänhetkisiä tilanteita, haasteita ja ratkaisuja.
Työpaja: MiniVerso
VERSO-jengin Iida Lehtimäki ja Piipi Hiltunen esittelivät osallistujille VERSO-ohjelman pitkäaikaisen haaveen, juuri painosta tulleen Sovitteluseikkailu -lautapelin. Kouluttajat kertoivat, mistä ajatus sovitteluaiheisesta pelistä oli aikoinaan lähtenyt ja kuinka viime kevään koronatilanteen vuoksi VERSO-ohjelmalla oli koulutusten siirtyessä loistava tilaisuus ryhtyä ideoimaan peliä. Voisiko siis sanoa, että koronasta oli jotain hyötyä?
Työpajassa käytiin läpi pelin sisältöä, jossa päästään harjoittelemaan lasten kanssa sovittelutaitoja. Pelissä lähdetään sopulammelle, jossa asustaa saukkoperhe. Saukkojen perheessä on silloin tällöin riitaa, kuten monessa muussakin perheessä. Pelissä autetaan saukkolapsia Tyrskyä ja Pärskyä sovittelemaan erilaisia arjen ristiriitoja. Hauskat tehtävät ja visaiset kysymykset auttavat saamaan arkeen arvokkaita sovittelutaitoja. Pelin lopussa on ohje sovitteluun, jota voi käyttää apuna, mikäli sovitteluun tulee tarvetta.
Pelin esittelyn jälkeen syntyi innokasta keskustelua. Peli koettiin helpoksi ja lapsille ja nuorille luontevaksi tavaksi tutustua sovitteluun. Osallistujat uskoivat pelin myös madaltavan lasten ja oppilaiden kynnystä osallistua varsinaisiin sovitteluihin, kun sovittelun vaiheet ja kysymykset ovat tulleet pelin kautta jo tutuksi. Peli nähtiin myös arvokkaana keinona käsitellä riitatilanteita lapsiperheissä.
Lopuksi osallistujat saivat vielä ilouutisen: jokainen osallistuja saisi itselleen Sovitteluseikkailu -pelin!
Työpaja: Resto – Restoratiivinen kasvuyhteisö
Rehtori Sari Välimaa Paimiosta avasi restoratiivisen toimintakulttuurin merkitystä, jonka keskiössä on kohtaaminen: Koko toiminta perustuu ajatukselle yhteisön keskinäisten ihmissuhteiden olemassaolon ja merkityksen ymmärtämisestä. Osallisuudella vahvistetaan yhteisöä, jossa jokainen tuntee kuuluvansa siihen. Lisäksi tähdätään proaktiivisten ratkaisujen kulttuuriin reaktiivisten sijaan.
Keskustelussa jatkettiin eteenpäin pohdintaa johtamisen näkökulmasta: Miten tällaista kulttuuria johdetaan?
Työpajassa nostettiin restoratiivinen ajattelu ja lähestymistapa välineiksi johtamiseen. Tarvitaan kuitenkin yhteinen arvopohja, jonka luomiseen on käytettävä aikaa ja dialogia. Tunnemuistin rooli on merkittävä toimintakulttuurin luomisessa. Positiivisia tunnemuistoja luo mm. kunnioitus, lämpö, tarpeiden huomioiminen ja hyväntahtominen. Häpeä taas on kova jarru kasvamiselle. Oman yksikkönsä lisäksi tärkeää on levittää asiaa laajemmalle – esimerkiksi omassa organisaatiossa tai kunnassa.
Työpaja: Osallisuus ja lasten oikeudet
Turun Feeniks koulusta Milja Heinon ja Eliisa Savola tulivat esittelemään demokraattisen koulun periaatteita ja demokratiakasvatuksen kulmakiviä. Arjessa tämä näkyy vahvana restoratiivisena toimintana mm. piirityöskentelyjen (esim. koulukokous) kautta. Päätöksenteko yhteisistä asioista tehdään yhdessä niin että kaikki halukkaat saavat osallistua prosessiin. Sovitteluntaitoihin kuuluvat kuunteleminen, kysyminen, osallisuuden kannattelu ja tarvetietoisuus ovat myös keskeisessä roolissa.
Pienryhmissä osallistujat pääsivät käymään keskustelua Shierin osallisuuden taso – mallin pohjalta: Mitä huolia päätösvallan jakaminen lasten ja nuorten kanssa herättää? Mitkä rakenteet helpottavat päätösvallan jakamista?
Lopussa avattiin vielä upeita ja ytimekkäitä TFK:n toimintakulttuurin tienviittoja – ” Ei päämäärä, vaan se yhteinen matka.” Viidestä tienviitassa on jokaisessa hieno ja tärkeä sanoma, jota on hyvä pohtia ja palautella kasvattajana mieleen jatkuvasti:
1) “Go slow to go fast.” (NVC)
2) “Hold on to needs tightly but strategies lightly.” (NVC)
3) “Good enough for now, safe enough to try.” (Sosiokratia 3.0)
4) “Vastalause on lahja.” (Sosiokratia 3.0)
5) “Jos emme mallinna sitä, mitä opetamme, opetamme jotakin muuta.” (B. Hopkins)
Verso-oppilaiden tapaaminen
RÖNSY-webinaarissa järjestettiin ensimmäistä kertaa Verso-oppilaiden valtakunnallinen tapaaminen. Tapaamisen osallistui useilta eri paikkakunnilta sekä ala- että yläluokkalaisia, entinen Verso-oppilas Kanerva Rikanniemi, ja oli mukana pari Verso-aikuistakin! Tapaamisessa kaikki oppilaat jakoivat rohkeasti kokemuksia kentältä oman koulun vertaissovittelutoiminnasta. Pohdittiin mm. suurimpia onnistumisia sovitteluissa ja kerrottiin muillekin hyvän sovittelijan vinkkejä kiperiin tai poikkeuksellisiin tilanteisiin. Korona-aika tuli luonnollisesti esiin ja osa kertoi sovitelleensa onnistuneesti ulkosalla tai sisällä turvavälein.
Versot jakoivat hyvin vertaistukea myös haasteisiin, mitä ryhmässä oli koettu oman talon Verso-toiminnassa. Versoja puhututti mm. se, mitä sovittelija voi tehdä, jos osapuolet eivät meinaa puhua sovittelussa mitään tai heidän on vaikea keksiä ratkaisuja.
Viesti oli oppilailta Verso-aikuisille myös selkeä: riitoja saisi ohjata vertaissovitteluun entistä enemmän ja olisi hyvä, jos oppilaat saisivat itsekin tehdä sovittelutilauksia omista riidoistaan. Oppilaat jakoivat esimerkkejä erilaisia Versosta tiedottamisen tavoista, jotta Versoon uskaltaisi tulla mahdollisimman matalalla kynnyksellä.
Aika tuntui loppuvan nopeasti kesken, sillä keskusteltavaa ja jaettavaa olisi ollut vielä paljon enemmän. Senpä vuoksi tapaamista Kanervan mukana luotsanneet VERSO-ohjelman Nelli Marjakangas ja Angelica Slögs kyselivät osallistujien halukkuutta tavata uudestaan, ja samalla perustaa Verso-oppilaista koostuva VERSO-ohjelman ohjausryhmä. Kädet nousivat ilmaan kannatuksen ja innostuksen merkiksi, joten jatkoa on mitä todennäköisimmin tulossa! Lisäksi saatiin hyviä eväitä kehittää enemmän samankaltaisia tapaamisia Verso-oppilaille esimerkiksi kuntien sisäisille oppilasmentoriryhmille.
Työpaja: Huoltajayhteistyö
VERSO-jengin Piipi Hiltusen vetämässä työpajassa lähdettiin liikkeelle Huven eli HuoltajaVerson historiasta. Tarve ja toive Huvesta on tullut alunperin huoltajilta ja siltä pohjalta on suunnittelu ja toteutus aloitettu 2013 Hämeenlinnassa. Pajassa käytiin osallistujien kanssa läpi pohdintoja mm. kysymykseen: Miksi huoltajien on tarpeellista päästä osalliseksi Verso- toimintaan?
Vastauksissa näkyy yhteys yhteisestä ymmärryksestä sovitteluun kodin ja päiväkodin tai koulun välillä. Koettiin myös, että huoltajat saavat työkaluja toimiessaan lasten kanssa konfliktitilanteissa kotona. Tieto sovittelusta auttaa edistämään huoltajien omia henkisiä voimavaroja. Kodin ja päiväkodin tai koulun väliset yhteiset toimintamallit lisäävät lapsilla puolestaan turvallisuuden tunnetta.
Työpajan aikana tutustuttiin erilaisiin tapoihin, joita VERSO- koulutetulla taholla on ottaa huoltajat mukaan rakentamaan yhteistä sovittelevampaa oppimisyhteisöä. Työpajalaiset pääsivät myös visioimaan tulevaisuutta: Mitä Huoltajaverso voisi olla viiden vuoden päästä?
Tulevaisuuden visioissa nähtiin vahvasti se, että puhe konflikteista ja suhtautuminen niihin olisi avoimempaa ja rennompaa. Konflikteja osattaisiin käsitellä oikealla tavalla. Perheet uskaltaisivat pyytää apua. Ketään ei leimattaisi kiusaajaksi ja kiusatuksi. Saataisiin työkaluja puhumattomuuden kulttuurin murtamiseen. Visioissa nähtiin myös luottamuksen lisääntyminen koko yhteisössä huoltajat mukaan lukien.
Työpaja: Välineitä sovitteluun
Suositussa työpajassa VERSO-ohjelman oma Tiina Nurmi kävi osallistujien kanssa läpi sovittelun tärkeitä lähtökohtia. Puhuttiin koko yhteisön sitoutumisen merkityksestä, sekä palautettiin mieliin lasten asiantuntijuutta sekä heidän oikeuksiansa olla osallisena heitä koskevissa päätöksissä. Aikuisten rooli on tärkeä sovittelevan puheen mallintamisessa ja lasten osallisuuden mahdollistamisessa. Välineiksi näiden toteuttamiseen käytiin läpi VERSO-ohjelman tarjoamaa materiaalia sekä muistutettiin leikin ja draaman hyödyntämisestä. Eikä tietystikään aikuisten tarvitse itse tehdä ja miettiä – lapset ja nuoret ovat mitä parhaimpia viestimään ja esittelemään vertaisilleen sovittelusta!
Työpajassa pureuduttiin kysymykseen: Miten vahvistaa itse sovitteluprosessin eri vaiheissa tarvittavia taitoja? Erityisesti näitä taitoja voi harjoitella ja mallintaa arjessa. Voidaan vaikkapa pohtia etukäteen, miten erilaisia konfliktitilanteita voitaisiin ratkoa. Oman näkökulman esiintuomista taas voidaan harjoitella kerronnantaitojen kartuttamisella. Muitakin käytännönvinkkejä kasvattajille oli tarjolla mm. siihen miten esteettömyys huomioidaan sovitteluissa. Lopuksi vielä esittelyssä olivat VERSO-ohjelman uutukaiset Kettu-tunnekortit.
Työpajojen jälkeen kokoonnuimme koko webinaariväellä vielä kaikki yhteen päättämään RÖNSY-päivää. Suomen Sovittelufoorumi ry:n Sove eli Sovittelu Verkossa – pilottihankkeesta oli kertomassa Soven työntekijät Sanja Sillanpää ja Teppo Mattson. Palvelu itsessään sekä etäsovittelu saikin hyvin kiinnostusta osallistujilta.
RÖNSY-webinaari sai arvoisensa päätöksen, kun viimeisenä ohjelmaosuutena julkistettiin Vuoden Kasvatuskentän sovittelija 2020- palkinnot. Tänä vuonna palkinnon sai yhteensä kolme tahoa: Auli Ranne Eurajoelta, Leila Juote Vihdistä ja Päiväkoti Hukanpesän henkilökunta Joensuusta. Lämpimät onnittelut vielä kertaalleen kaikille palkituille!
Verkossa ensimmäistä kertaa järjestetty RÖNSY-webinaari oli oikein onnistunut ja kaikessa keskustelun, jakamisen ja oppimisen lomassa kuin hujauksessa ohi. VERSO-ohjelma kiittää jokaista osallistujaa ja erityiskiitos kuuluu jokaiselle vieraspuhujalle ja työpajan pitäjälle, jotka jakoivat korvaamatonta omakohtaista kenttäkokemustaan kanssamme.
Ensi vuonna jälleen toivon mukaan RÖNSYillään ihan fyysisesti jossain päin Suomea – ehkä juuri sinun paikkakunnallasi?
