Tällä sivulla vastaamme usein kysyttyihin kysymyksiin koulujen, oppilaitosten ja päiväkotien sovittelutoiminnasta. Jos et löydä etsimääsi tietoa, voit aina olla yhteydessä meihin!

1. Lapseni on osallistunut sovitteluun. Mitä se tarkoittaa?

Sovittelu on yhteisöllinen menetelmä, joka tarjoaa lapsen toimijuutta tukevan tavan ratkaista lasten ja nuorten välisiä ristiriitoja arkipäivässä. Sovittelulla puututaan mieltä pahoittavaan toimintaan mahdollisimman varhain.

MiniVerso on menetelmänä osa varhaiskasvatuksen sovittelutoimintaa. Sovittelukoulutuksen saanut henkilökunnan jäsen auttaa lapsia itse löytämään ratkaisuja ristiriitoihinsa. MiniVerso mahdollistaa lasten aidon osallisuuden sovittelutilanteissa. Lasta ei leimata vaan kunnioitetaan ja kuunnellaan oman riitansa ja sen ratkaisun asiantuntijana.

Vertaissovittelu eli Verso ja aikuisjohtoinen sovittelu ovat menetelminä osa koulujen sovittelutoimintaa ja koulun konfliktin käsittelyn käytäntöjä. Vertaissovittelussa koulutetut Verso-oppilaat toimivat itseään nuorempien oppilaiden välisten konfliktien sovittelijoina. Oppilaat saavat kertoa oman näkemyksensä, kuvata tuntemuksiaan ja pohtia eri ratkaisuvaihtoehtoja. Sovittelun lopuksi tehdään osapuolia koskeva sopimus, jota seurataan. Sovittelutoimintaa ohjaa aina henkilökunnan jäsenistä koulutettu Verso-aikuisten tiimi. Koulun sovittelutoiminta ei vähennä kodin ja koulun yhteistyötä.

2. Minkälaisia riitoja varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja oppilaitoksissa voidaan sovitella?

Sovittelussa sovitellaan arjessa tapahtuvia konfliktitilanteita, mm. nimittelyjä, haukkumisia, ikävää kommentointia kasvotusten, selän takana tai somessa, tönimistä, etuilua, syrjimistä, joka ilmenee niin ettei oteta mukaan leikkiin tai ryhmätehtävään, sekä toisen omaisuuden luvatta käyttämistä tai piilottamista, leikkien ja pelien säännöistä syntynyttä riitaa.

3. Kuinka pienten lasten kanssa voi sovitella?

Kaikenikäisten lasten kanssa voi sovitella, myös alle 3-vuotiaiden kanssa. Pienten lasten kanssa pääpaino on tunnetaitojen vahvistamisessa ja harjoittelemisessa. Kasvattajan tuella havaitaan, tunnistetaan ja nimetään erilaisia tunteita.  

4. Miten tukea tarvitsevien lasten kanssa sovitellaan?

Tukea tarvitsevien lasten kanssa harjoitellaan sovittelua lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden ja hyödyntäen monipuolisesti arjessa jo käytössä olevia toimintatapoja. Koulutettu kasvattaja ymmärtää lapsen tarpeet ja sovittelun periaatteet, joiden mukaan hän pystyy havainnollistamaan sovittelua. Sovittelua voi leikkiä draaman keinoin lasten kanssa esim. niistä tilanteista, joissa lapsille syntyy riitoja. Oppiminen on aina yksilöllinen prosessi, joka tarvitsee aikaa, kasvattajan kärsivällisyyttä ja toistoja. 

5. Onko sovitteluun pakko mennä?

Sovittelu on vapaaehtoista. Yleisin syy haluttomuuteen sovitella liittyy joko siihen, että lapsi ei tunne sovittelua tai hänellä on kokemuksia syyllisyydestä ja rankaisemisesta. Jokainen tilanne huolehditaan aina sopivalla tavalla päätökseen.

Jos varhaiskasvatuksessa riitaa ei sovitella prosessin mukaisesti, se hoidetaan siinä tilanteessa muulla varhaiskasvatussuunnitelman mukaisella toimintatavalla.

Vertaissovittelussa aikuinen ohjaa oppilaat sovitteluun, jossa sovittelijat kertovat sovittelun pelisäännöt ja tämän jälkeen osapuolilta kysytään halukkuus jäädä sovitteluun. Vasta jos molemmat osapuolet jäävät vapaaehtoisesti paikalle, varsinainen sovittelu voi alkaa. Mikäli toinen tai molemmat osapuolet kieltäytyvät vertaissovittelusta, sovitteluoppilaat ohjaavat osapuolet Verso-aikuisille, jotka arvoivat miten tilannetta hoidetaan eteenpäin. 

6. Entä jos sovittelussa ei päästä ratkaisuun?

Ratkaisematonkaan sovittelutilanne ei mene hukkaan, sillä näissä tilanteissa osapuolilla on mahdollisuus opetella ratkaisemaan tilanne myönteisesti keskustelun kautta.

Jos varhaiskasvatuksessa käytävä sovittelu ei johda tulokseen, niin kasvattaja auttaa ja huolehtii tilanteen hoitamisestamahdollisimman empaattisesti lasten tarpeita kuunnellen ja noudattaen varhaiskasvatussuunnitelman periaatteita. 

Vertaissovittelutilanne voi toisinaan päättyä siihen, että sovitaan vain uudesta sovittelutilanteesta, jossa keskustelua jatketaan. Vertaissovittelussa tapaus ohjataan tarvittaessa Verso-aikuisten tiimin jatkokäsittelyyn, esimerkiksi aikuisjohtoiseen sovitteluun tai muuhun koululla käytössä olevaan menettelyyn. Vastuu asian selvittelymenetelmän valinnasta on viime kädessä koulun aikuisilla, jotka arvioivat aina tapauskohtaisesti mikä tilanne ohjataan vertaissovitteluun ja mikä taas tarvitsee koulun muita menettelyjä. Seurantakyselyjen mukaan kuitenkin noin 90 prosenttia sovitteluun ohjatuista tapauksista johtaa sopimukseen, jonka seurannassa todetaan pitäneen.

7. Voiko lapsi tai nuori olla ainoana osapuolena sovittelussa?

Sovittelussa osapuolet pääsevät kohtaamaan toisensa. Sovittelun ydin on dialogissa, oppimisessa ja toisen ihmisen näkökulman ymmärtämisessä. Sovittelussa osapuolet ovat paikalla. Heillä on oikeus saada kertoa tapahtunut omien näkemysten ja tuntemusten kautta sekä pohtia eri ratkaisuja. Näiden oikeuksien toteuttamiseksi varhaiskasvatuksessakasvattaja tukee lasta koko sovittelun prosessin ajan.

Mikäli paikalla on vain yksi osapuoli, sovittelun prosessin keskiössä oleva kohtaaminen ei toteudu, joten kyse ei ole varsinaisesta sovittelusta. Kouluilla ja oppilaitoksissa monet järjestyssääntöjen laiminlyömiset, kuten myöhästelyt ja ilkivalta, ovat tilanteita, joihin voidaan sovittelevalla kohtaamisella hakea kestävää ratkaisua. Tällaisissa tilanteessa oppilas voi saada rikkeestään järjestyssääntöjen rikkomisesta säädetyn rankaisun, jolloin keskustelussa pohditaan lähinnä sitä, miten vältetään tapahtuman toistuminen.

8. Voiko lapsen ja kasvattajan välisiä riitoja sovitella?

Sovittelun lähtökohtana on, että osapuolia kuullaan ja kohdellaan tasapuolisesti. 

Varhaiskasvatuksessa kasvattaja hyödyntää sovittelussa käytössä olevia kysymyksiä sanoittamaan tapahtumia ja tunteita. Sovitteleva puhe auttaa ratkaisun löytymistä lapsen ja aikuisen väliseen riitaan.

Peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa opettajien ja oppilaiden tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet koulussa ovat erilaiset, joten heitä on vaikea asettaa samalle viivalle. Näin ollen opettajan ja oppilaan välistä ristiriitaa ei voidasovitella vertaissovittelussa, jossa oppilaat toimivat sovittelijoina. Sen sijaan hyviä kokemuksia on kertynyt järjestelystä, jossa sovittelijoina toimii oppilassovittelijan ja Verso-aikuisen muodostama pari.  

9. Korvaako sovittelu muut puuttumisen menetelmät?

Sovittelutoiminta ei poista muita puuttumisen menetelmiä, mutta antaa hyvän työvälineen eritasoisten konfliktien lapsiystävällisen ja varhaisen huomioimisen ja käsittelyn toteuttamiseen.

MiniVerso sovittelumenetelmä on yksi tapa toteuttaa varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattua tavoitetta fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. 

Vertaissovittelu ei korvaa mitään koulussa käytössä olevaa toimintaa.  Vertaissovittelu on yksi työkalu lisää koulun puuttumisen keinoihin. Vertaissovittelu antaa vaihtoehtoisen tavan ratkaista ristiriitoja ja tuo keinoja ehkäistä ongelmia tai niiden paisumista. Perusajatuksena sovittelutoiminnan käynnistäneillä kouluilla on se, että ensin annetaan oppilaille itselleen mahdollisuus selvittää tilannetta, oppia myönteisiä ratkaisumalleja, sopia oma konfliktinsa ja ottaa vastuu käytöksen muutoksesta. 

10. Voiko vertaissovittelua käyttää kasvatuskeskustelun sijasta?

Vertaissovittelulla pyritään puuttumaan varhaisessa vaiheessa arjen ristiriitatilanteisiin ja näin ennalta ehkäisemään vakavempien tilanteiden syntymistä. Vertaissovittelu ei kuitenkaan sulje pois muita puuttumisen tapoja kuten kasvatuskeskustelua, jos se katsotaan tarpeelliseksi.   Kasvatuskeskustelussakin aikuisen on hyvä käyttää sovittelevaa puhetta, kohdata oppilas osallistaen ja yhdessä keskustellen.  

11. Minkä takia vertaissovittelussa sovittelevat koulutetut sovittelijaoppilaat eivätkä koulun aikuiset?

Oppilaat pystyvät keskenään ilmaisemaan usein helpommin tunteitaan, sillä vertaiset puhuvat samaa kieltä ja tulkitsevat oikein myös sanatonta viestintää. Koulutetut Verso-oppilaat auttavat ristiriitojen osapuolina olevia oppilaita löytämään itse ratkaisun tilanteeseen. Vertaissovittelussa sovitaan käytöksen muutoksesta osapuolia syyllistämättä ja rankaisematta, jolloin ketään ei leimata eikä osapuolien välille synny tarvetta kostoon. Jokaisella oppilaalla on oikeus saada olla oma itsensä, oikeus olla osa yhteisöä ja saada oppia. Sovittelussa oppilaat oppivat ongelmanratkaisutaitoja, ihmissuhdetaitoja, erilaisuuden ymmärtämistä, kulttuurien kohtaamista ja rauhanrakennusta.

Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa (OPH/2014) luvussa 3.3. kohdassa Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (s. 23) todetaan: ”He (oppilaat) oppivat työskentelemään yhdessä ja saavat tilaisuuden harjoitella neuvottelemista, sovittelemista ja ristiriitojen ratkaisemista sekä asioiden kriittistä tarkastelua.”

12. Millä perusteella sovittelijaoppilaat on valittu ja miten heidät on koulutettu?

Koulun aikuiset huolehtivat vertaissovittelijoiksi koulutettavien oppilaiden valinnasta. Yleensä koululle koulutetaan noin 20 vertaissovittelijaa. Kouluilla on ollut monenlaisia käytäntöjä valintaan; esimerkiksi on järjestetty mahdollisuus hakea koulutukseen, tai luokissa on järjestetty äänestys, jossa saa ehdottaa luokkakaveria sovittelijaksi jne. Lopullisen valinnan tekee kuitenkin aina aikuisten ryhmä ja he huolehtivat siitä, että uusia vertaissovittelijoita koulutetaan, kun vanhat sovittelijat lähtevät koulusta. Ensimmäisen vertaissovittelijaryhmän kouluttavat aina VERSO-ohjelman asiantuntevat kouluttajat. Myöhemmin koulu voi itse kouluttaa uusia sovittelijoita tarpeen mukaan VERSO-ohjelman tuottaman materiaalin turvin. Sovittelijaoppilaana toimiminen edellyttää sitoutumista vertaissovittelun pelisääntöihin ja tehtävässä toimiminen on vapaaehtoista.

13. Millainen on hyvä vertaissovittelija?

Vertaissovittelu pohjautuu nimensä mukaan vertaisuuteen: tämän takia ei ole olemassa yhtä ainoaa ”hyvää” vertaissovittelijaoppilasta. On kuitenkin muutamia asioita, jotka edesauttavat hyvälaatuisen sovittelutyön tekemistä.

Keskiössä on aina oppilaan oma motivaatio ja halu: jos oppilas itse haluaa sitoutua sovittelutoiminnan arvoihin ja toimia vertaissovittelijana, panostaa hän myös tekemiseensä. Tämän lisäksi vertaissovittelijan eduksi nousee hänen käytäväuskottavuutensa muiden oppilaiden kesken: etevä vertaissovittelija voi esimerkiksi kuulua johonkin oppilasyhteisön alakulttuuriin, edustaa eri etnistä ryhmää, harjoitella sovittelua ensin useaan otteeseen osapuolena, olla akateemisesti lahjakas, olla sosiaalisesti taitava, tai hänellä voi olla opiskeluun liittyviä vaikeuksia.

Toisin sanoen vertaissovittelija voi olla lähes kuka tahansa yhteisön oppilas, joka ymmärtää sovittelun arvot (eli pelisäännöt: puolueettomuus, vaitiolo, ei rangaistuksia, etsitään ratkaisuja, vapaaehtoisuus), ja sitoutuu niihin sovitellessaan muiden konflikteja.

Koulussa on paljon erilaisia oppilaita ja oppijoita. On siksi tärkeää, että oppilaalla on mahdollisuus kohdata myös itsensä näköinen/oloinen vertainen omia asioitaan käsitellessään. Osapuolelle voi olla käänteentekevä hetki nähdä vertaissovittelijana joku, jolla on samanlaisia haasteita kuin itsellään, tai joka edustaa samaa alakulttuuria kuin itse. ”Jos hän osaa, miksen minäkin?”

Vertaissovittelijana toimiminen voi myös olla merkittävä käännekohta vertaissovittelijalle itselleen, kun kouluyhteisö näyttää, että häneen luotetaan ja osoittaa, että hänen kyvykkyyteensä uskotaan. Vastuuroolista voi löytää itselleen uuden positiivisen identiteetin ja kokea henkistä kasvua, kun hänelle annetaan mahdollisuus olla jotakin muuta ja uutta.

14. Voivatko sovittelijaoppilaat sovitella vakavaa ja pitkään jatkunutta kiusaamista?

Vertaissovitteluun pyritään ohjaamaan mielipahatilanteita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vakavassa ristiriitatilanteessa voidaan osapuolten niin toivoessa käyttää vertaissovittelua koulun tarjoaman ammattiavun rinnalla. Vertaissovittelukoulutuksessa aikuiset ja oppilaat koulutetaan tunnistamaan vakava tilanne ja toimimaan yhdessä oman koulun sovitun käytännön mukaisesti. Vertaissovittelijat ovat jatkuvasti tietoisia aikuisen tuesta ja vastuusta riitatilannetta sovitellessaan. Mikäli sovittelutilanteessa paljastuu vakava ristiriita, jonka selvittelyyn tarvitaan aikuisten apua, vertaissovittelijat osaavat ohjata asian eteenpäin aikuisille. Tilanteet ovat tapauskohtaisia, ja on tärkeää, että vertaissovitteluun annetaan mahdollisuus, mikäli osapuolet sitä toivovat.

15. Voiko oppilas käyttää sovittelutilannetta hyväkseen ollakseen poissa tunneilta?

Kokemuksemme perusteella tästä ei ole syntynyt ongelmaa kouluilla ja oppilaitoksissa. Sovittelutilanne aloitetaan yleensä ennalta sovitun välitunnin alussa. Jos ristiriita ei ratkea välitunnin aikana, voidaan asian käsittelyä jatkaa seuraavalla välitunnilla tai heti koulupäivän jälkeen. Tarvittaessa sovittelu voidaan myös päättää saattaa päätökseen, vaikka oppitunnille saapuminen hieman myöhästyisikin. On hyvä muistaa, että sovittelu itsessään on myös oppimistilanne, johon ei osallistuta huvin vuoksi. Kokemustemme mukaan yksi välitunti useimmiten riittää sopimuksen syntymiseen. Toiminnan käynnistyessä oppilaille myös tiedotetaan vertaissovittelun käytännöistä ja yhteisistä pelisäännöstä.

16. Mikä varmistaa oppilaiden tekemän sovittelutyön laadun?

Vertaissovittelijat ovat toimintaan koulutettuja oppilaita ja työskentelevät aina pareittain. Vertaissovittelutoimintaa on myös aina tukemassa ja ohjaamassa Verso-aikuinen/aikuisia. Osana sovittelutyötä vertaissovittelijan kuuluu reflektoida itsenäisesti, vertaissovittelijaparin, -ryhmän, sekä koulun Verso-aikuisen kanssa. Koulun aikuisen ohjaus, tuki ja apu on tärkeä osa oppilaiden toimintaa: mikäli vertaissovittelija ns. mokaa syystä taikka toisesta, on taustalla Verso-aikuinen korjaamassa tilannetta yhdessä oppilaan kanssa. Sovittelun perusperiaatteisiin kuuluu virheistään oppiminen turvallisessa ympäristössä kenenkään kyvykkyyttä tai arvoa väheksymättä, ja sama koskee niin osapuolia kuin sovittelijoitakin.

”Työskennellään syyttämättä tai leimaamatta oppilaita. Nähdään heidät sosiaalisesti kasvavina nuorina ihmisinä, jotka opettelevat sosiaalisia taitoja. Mokia voi tulla, isojakin virheitä, ja silti lähetään tukemaan sitä sosiaalista kasvua ilman sitä leimaamista ja myös ilman, että tarvitsee pelätä sitä rangaistusta tai syrjään siirtämistä.” –Maija Gellin, VERSO-ohjelman ohjelmajohtaja (Video alla kohdassa 1:34:18)

17. Mihin sovittelu menettelynä perustuu?

Sovittelu on laajasti käytössä yhteiskunnassamme. Sovittelu pohjaa restoratiiviseen lähestymistapaan, jossa on kyse ihmissuhteet, tunteet ja tarpeet huomioon ottavasta konfliktien hallintamenettelystä. Restoratiivinen lähestymistapa korostaa kohtaamiseen, keskusteluun ja yhteistyöhön perustuvaa myönteistä prosessia, jossa pyritään osapuolten välisen ymmärryksen lisääntymiseen. Osapuolia kunnioitetaan oman konfliktinsa asiantuntijoina ja keskeisenä ajatuksena on tapahtuneen teon palauttaminen asianosaisille siten, että he voivat itse olla aktiivisia osallisia asiansa ratkaisussa. Toiminnan tavoitteena on eheyttää rikkoutuneet ihmissuhteet ja sopia hyvityksestä sekä siitä, miten jatkossa toimitaan niin, että konflikti ei toistu. Restoratiivinen oikeus ja lähetysmistapa on laajasti tutkittu ja käytössä maailmanlaajuisesti kaikilla mantereilla. Lue lisää tutkimuksista ja restoratiivisen lähestymistavan teoriapohjasta.