Kuka: Tiina Nurmi, 49, asuu Askolassa perheensä kanssa
Koulutus: Päivähoitaja -91, lastentarhanopettaja -94, erityislastentarhanopettaja -10
Työkokemus: Lastentarhanopettaja 1994-2010, kiertävä erityislastentarhanopettaja 2010-2015, MiniVerson kouluttaja 2015-2018, konsultoiva varhaiskasvatuksen erityisopettaja 2018-

Mistä kaikki alkoi?

– Tutustuin sovitteluun oikeastaan vasta aloittaessani kouluttajana MiniVersossa. Olin jo pitkään kaivannut lisähaasteita työrintamalla, mutta en ollut valmis hylkäämään varhaiskasvatuksen kenttää kokonaan. En varsinaisesti etsinyt työtä sovittelun parissa, sillä ennestään olin kuullut vain kansainvälisestä sovittelusta ja rikos- ja riita-asioiden sovittelusta. Mielikuvani sovittelusta onkin näiden reilun kolmen vuoden aikana muuttunut merkittävästi. Ymmärrys ja tieto sovittelun merkityksestä ja sovittelutoiminnan laajuudesta on lisääntynyt sekä tullut myös osaksi omaa arkielämääni. Koen, että sovittelu on kansalaistaito, jota pitäisi saada harjoitella pienestä pitäen ja aikuisen velvollisuus on myös tätä taitoa harjoitella lasten kanssa.

Millainen vaikutus sovittelulla on sinulle ollut?

– Sovittelu on vaikuttanut minuun monilla tavoilla. Kuuntelun ja kohtaamisten äärelle pysähtyminen ovat nousseet entistä suurempaan arvoon. Kysyn enemmän ja rohkeammin, sillä oletuksille en haluaisi enää antaa tilaa. Näissä edelleen olen toki oppimisen polulla ja sekin on ihanaa huomata, ettei tässä olla koskaan valmiita. On hyväksyttävä keskeneräisyys itsessään ja levitettävä sitä ymmärrystä myös toisille. Työssäni kouluttajana olen eniten nauttinut kohtaamisista koulutuksissa sekä aikuisten että lasten kanssa. Sykähdyttävimmät hetket ovat tapahtuneet lasten koulutusten aikana, kun pääsee aitiopaikalta näkemään, kuinka lapset ymmärtävät ja oppivat asian jopa vahvemmin kuin me aikuiset voisimme kuvitella.

Mitä viet mukanasi lähtiessäsi VERSO-ohjelmasta uusiin tehtäviin?

– Tulen hyvin vahvasti hyödyntämään saamaani oppia tulevassa työssäni konsultoivana varhaiskasvatuksen erityisopettajana.Pyrin mallintamaan MiniVersoa menetelmänä kiertäessäni kentällä lapsiryhmissä sekä hyödyntämään restoratiivisten toimintatapoja ohjatessani tiimejä, kohdatessani asiakasperheitä ja yhteistyökumppaneita.

Mitä neuvoja antaisit lasten kanssa työskenteleville aikuisille?

– Kohtaa ja puhu kunnioittavasti, kuunnellen ja ystävällisesti, muistaen että lapsi ei ole tekojensa summa. Jokaisella on oma arvokas näkökulmansa riippumatta siitä, mitä on tapahtunut. Kaikkien on päästävä osallisiksi ja tultava kuulluiksi itseään koskevissa asioissa ilman, että lapsi leimautuu jollain tapaa. Tekomme ovat meistä irrallisia, eivätkä ne tee meistä hyviä tai pahoja tai määrittele meitä ihmisinä. Ja jokaisessa on aina hyvää ja positiivista. Ja leikkihän on se lapsen oppimisen kanava myös harjoitellessa sovittelutaitoja!