VERSO-ohjelman kolmas RÖNSY-seminaari järjestettiin 18.11.2021 etäwebinaarina. Seminaaripäivän tavoitteena on tarjota inspiraatiota ja ajankohtaista tietoa sekä mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja kokemusten jakamiseen valtakunnallisesti VERSO-kentän eri toimijoille. Mukaan ovat vuosittain tervetulleita MiniVerson ja Verson kasvatuskentän henkilöstön lisäksi myös koulujen Verso-oppilaat. 

RÖNSY 2021 koostui aamupäivän yhteisestä ohjelmasta sekä iltapäivän yhteensä kahdeksasta työpajasta, joista kukin osallistuja sai valita kaksi itseään eniten kiinnostavaa. Aamun aloitti tämänkertainen vieraspuhujamme, kasvatustieteiden tohtori Liisa Ahonen, joka käsitteli puheenvuorossaan lapsen lämmintä kohtaamista haastavissa kasvatustilanteissa. Tämän jälkeen VERSO-ohjelman puheenvuoroon mukaan keskusteluun sovittelijuudesta VERSO:n ohjelmajohtaja Maija Gellinin kanssa kutsuttiin kentän toimijoita: päiväkoti Paciuksen varhaiskasvatuksen opettaja, varajohtaja ja mentorimme Marja Wilo (Helsinki) sekä koulujen vertaissovittelijaoppilaita ympäri Suomea. 

Työpajojen antoisten pienryhmätyöskentelyjen jälkeen päivä lopetettiin yhdessä Suomen Sovittelufoorumin uuden Oikeus sovintoon – nuorten toiminnan esittelyyn, Sovittelupalkintojen jakamiseen sekä lopulta VERSO-ohjelman uuden sovittelun merkityksestä kertovan videon ensikatselmukseen. Sovittelijapalkinnon saajat löydät somekanaviltamme ja lisäksi heidät esitellään seuraavissa Sovittelusanomissa. Katso tunteisiin vetoava Elämää varten -video täältä.

Seuraavassa yhteenvetoa päivän ohjelmasta ja tunnelmista – nähdään taas ensi vuoden Rönsyssä!

Päävieraspuhuja Liisa Ahonen lapsen lämpimästä kohtaamisesta haastavissa kasvatustilanteissa

”Rakasta minua vahvimmin silloin, kun sitä vähiten ansaitsen, sillä silloin sitä eniten tarvitsen.”

Liisan puheenvuoron pääviesteistä tärkein oli se, ettei yksikään lapsi käyttäydy tahallaan haastavasti. Haastavan käyttäytymisen taustalla on aina looginen syy, ja haastavasti käyttäytyvä lapsi hyötyy aina turvallisista, johdonmukaisista ja lämpimistä aikuisista. Aikuinen on lapselle peili, joka tarvittaessa kädestä pitäen mallintaa toimimista erilaisissa tilanteissa, sillä sosioemotionaaliset taidot kehittyvät varhaisesta lapsuudesta lähtien vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kaikki eheyttävät kohtaamiset myöhemmässäkin vaiheessa tukevat näiden taitojen kehittymistä.

“Jos haluat olla työssäsi superhyvä, suuntaa katse itseesi ja omiin vuorovaikutus- ja tunnetaitoihisi, siihen millaisen mallin ihmisyydestä annat toiminnallasi.” Liisa kannusti meitä kuulostelemaan, minkälaista lapsuutta kukin kantaa sisällään ja miten omiin vahvoihin tunteisiimme on lapsena reagoitu. Hän totesi lohdullisesti, että jokainen voi omasta turvattomasta tai ristiriitaisesta lapsuudestaan huolimatta onnistua ammattikasvattajana. Edellytyksenä on itsereflektio, jonka kautta toiminnanmuutos ja kehittyminen ovat mahdollisia. Liisa muistutti, että kaikille tulee silti välillä vastaan tilanteita, joissa ei onnistuta tai pystytä auttamaan lasta. Tällöin ankaruuden sijaan itsensä kannattaa kohdata lempeydellä ja armollisesti.

Uuden oppiminen vaatii kykyä, rohkeutta ja tahtotilaa siirtyä mukavuus- ja epämukavuusalueen rajalle. Lapsilla siellä sijaitsevat taidot, joihin on jo kehitykselliset edellytykset, mutta joista ei suoriuduta vielä ilman ohjausta. Lev Vygotsky viittasi tähän aikoinaan lähikehityksen vyöhykkeenä. Epämukavuusalueelle siirtyminen aiheuttaa stressiä. Hyvä stressi saa kehon ja mielen valpastumaan, jolloin ihminen on valmiimpi uusiin haasteisiin ja pistämään itsensä likoon. Jos odotukset ovat realistiset ja oikeankokoiset, niin pientä pinnistelyä seuraa todennäköisesti myönteinen oppimiskokemus. Uuden taidon lisäksi tulee näin treenattua epämukavuuden sietämistä, joka niin ikää vaatii harjoittelua. Jos taas lapselle (tai aikuiselle) asetetut odotukset ovat epärealistisia ja saavuttamattomissa, ajaudumme punaiselle vaaravyöhykkeelle, joka on ilon ja oppimisen tehokkain estäjä ja aiheuttaa huonoa stressiä. 

Vaara-alueella tapahtuvat myös haastavat kasvatustilanteet. Jos etukäteen huomioimme vaaravyöhykkeet, onnistumme ennaltaehkäisemään näitä tilanteita. Aina ratkaisut eivät ole yksinkertaisia, mutta usein ne Liisan kokemuksesta sitä kuitenkin ovat. Aikuisten täytyy vain tulla tietoisiksi taustalla olevista toiminnan syistä esimerkiksi havainnoimalla tai kysymällä lapselta itseltään. Edelleen pidämme kuitenkin usein kiinni siitä virheellisestä uskomuksesta, että lapset kyllä osaisivat käyttäytyä hyvin, jos vain haluaisivat. Liisan sanoin: “Jos päästämme irti tästä uskomuksesta, haastavien tilanteiden kohtaaminen helpottuu.” Lapsen lämpimän kohtaamisen tueksi näissä tilanteissa Liisa vinkkasi luottamus- ja ihmissuhteeseen panostamisen, vahvoihin tunteisiin empatialla vastaamisen ja johdonmukaisen, mutta joustavan suhtautumisen.

Kun toimimme lapsiryhmän kanssa, meidän on aikuisina helppo edetä tiukasti vaihe vaiheelta sen sijaan, että huomioisimme ryhmäläisten erot ja eri tarpeet. Koska ryhmä koostuu yksilöistä, ei heitä pitäisi kohdata laumana ja laumapedagogiikan keinoin. Sen sijaan Liisa kehotti osallisuuden ideologian pohjalta sallimaan jokaisen olla ryhmässä sellaisena kuin on. Tällöin aikuisten tehtävänä on suunnitella toimintaa ja mukauttaa pedagogista toimintakulttuuria niin, että jokainen lapsi voi parhaiten omista edellytyksistään käsin osallistua ryhmän toimintaan.

Aikuinen voi odottaa lapselta pientä ponnistelua, mutta sen jälkeen mukauttaa omaa toimintaansa. Kyky tähän kumpuaa sensitiivisyyden tasoista, emotionaalisesta tilannetajusta ja pelisilmästä. Tällä tarkoitetaan kykyä ja herkkyyttä tulkita toisen tunteita ja tarpeita ja joustaa sen mukaan. Toiminnan mukauttamista ovat vaikka jaloittelutauot tai muut fyysiset siirtymät. Aikuinen on esimerkkinä myös muille lapsille, jotka saattavat haastaa tilannetta sivusta. Tällöin on tärkeä mallintaa yhteistä toimintaa, johon voi osallistua monella tavalla, sekä sanoittaa ihmisten erilaisuutta, erilaisia taitoja ja tarpeita. Aito tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole sitä, että kaikille annetaan samaa saman verran, vaan että kaikki saavat tarvitsemansa.

Puheenvuoronsa lopussa Liisa halusi kiittää kaikkia kasvattajia työstä, jota tänä päivänä haastavat monet meistä riippumattomat asiat: “Se särkee sydämeni monestakin syystä, että tuen tarpeessa olevien lasten elämä käsikirjoitetaan niin kovin synkäksi, ja samaan aikaan näen ne ihanat tyypit sen haastavan käyttäytymisen takana ja valtavan potentiaalin jokaisessa. Yksi erittäin merkityksellinen suojaava tekijä ja pelastusrengas, erityisesti niille lapsille, jotka eivät kotoa saa tarvitsemaansa tukea, on lämmin suhde ammattikasvattajaan. Siksi haluan sanoa teistä jokaiselle: teet maailman tärkeintä työtä, arvostan sinua ja työtäsi sydämeni pohjasta.”

VERSO-ohjelman puheenvuoro: Keskustelua sovittelusta ja sovittelijana toimimisesta

Webinaarin toiseen yhteiseen osuuteen osallistuivat VERSO:n ohjelmajohtaja Maija Gellin, päiväkoti Paciuksen varhaiskasvatuksen opettaja ja varajohtaja Marja Wilo sekä koulujen vertaissovittelijaoppilaita ympäri Suomea. Yhdessä he pääsivät pohtimaan sovittelijan roolia ja kokemuksiaan sovittelutilanteista Maijan johdattelemana. 

Minkä takia haluamme toimia sovittelijoina?

Verso-oppilaat nostivat esille auttamisen halun ja sovittelun positiiviset vaikutukset. Riidan sopimisen jälkeen osapuolille jää hyvä mieli ja pahaa mieltä tuottanut toiminta saadaan loppumaan. Sovittelun avulla osapuolet ovat oppineet muuttamaan toimintaansa ja samalla ehkäistään kiusaamista. Marja ja Maija yhtyivät Versojen ajatuksiin ja korostivat ilmapiiriä, jossa ketään ei syytellä vaan huolehditaan siitä, että jokainen tulee kuulluksi. Samalla sovittelussa opitaan tärkeitä taitoja, kuten tunnetaitoja.

Miten toimitte, jos sovittelutilanteessa tapahtuu syyttelyä?

Versot näkivät sovittelijan oman käyttäytymisen, rauhallisuuden ja puheenvuorojen jakamisen tärkeänä. Syyttelemisen sijaan ohjataan keskustelua siihen, miltä esimerkiksi itsestä on tuntunut tai miten asian on kokenut. Pelisääntöjen, kuten puolueettomuuden ja sen ettei rangaistuksia jaeta, korostamisen heti sovittelun alussa nähtiin helpottavan osapuolten oloa. Tilanteen vaatiessa sovittelija saa olla myös jämäkkä.

Miltä osapuolista sovittelun lopussa tuntuu? Mistä voi tietää, että tilanne on saatu varmasti hoidettua?

Versot kokivat, että tunnelma on sovittelun lopussa keventynyt. Osapuolet ovat huojentuneita, kun tilanne on selvitetty ja on voitu jatkaa taas kavereina. Sovittelija voi lopuksi varmistaa, onko tilanne osapuolten mielestä kunnossa. Onnistunut sovittelu näkyy usein onnistuneena seurantana: “Osapuolet ovatkin siellä melkein bestiksiä keskenään”.

Varhaiskasvatuksessa riidat tapahtuvat usein leikeissä. Marja kertoi alle 3-vuotiaiden sovitteluista, joissa pienetkin lapset ovat löytäneet aikuisen tukemana erilaisia ratkaisuja riitoihinsa. Sopimuksessa on esimerkiksi voitu sopia jatkossa stop-käsimerkin näyttämisestä kaverille merkiksi siitä, ettei tykätä toisen tavasta puhua. Kun lapset ovat saaneet itse ratkaista riitansa, on jälkikäteen leikkejä pystytty jatkamaan. Osapuolten iloinen mieli onkin usein selvä merkki siitä, että tilanne on hoidettu.

Maija kertoi tarinan sovittelemastaan alakoululaisten välituntiriidasta, jossa heiteltiin toisia kivillä. Osapuolet keksivät ratkaisun koodisanasta, josta molemmat tiesivät antaa toiselle tilaa rauhoittua ennen kuin riita yltyisi kivien heittelyksi. Toistojen ja harjoittelun kautta osapuolten käytös muuttui.

Onko sovittelutilanteissa tullut vastaan haasteita tai jotakin vaikeuksia?

Kaikki osallistujat olivat kohdanneet haasteita, esimerkiksi päälle puhumista tai muuta asiatonta käytöstä sekä lapsilla että aikuisilla. Ratkaisuiksi nostettiin jälleen sovittelijan rauhallinen käytös, mahdollisuus jakaa puheenvuoroja ja muistuttaa käytöstavoista: “Jos selvittäis ilman ylimääräistä huutoa ja riitelyä.” Tarvittaessa tilanteet ohjataan muihin menettelyihin, kuten kouluissa RESTO-sovitteluun. Sovittelusta etukäteen tiedottaminen koko yhteisölle koettiin merkittäväksi, jotta tiedetään mihin tullaan.

Versot kokivat haasteeksi sovitteluiden vähäisen määrän. Viimeisessä puheenvuorossa muistutettiinkin aikuisia siitä, miksi vertaissovittelu ja tilausten tekeminen kannattaa: ”Oman ikäisille voi olla joskus helpompi puhua asioista. Se on sitä vertaisoppimista samalla. Siitä tulee kaikille hyvä mieli, kun sopu löytyy eli se vaikuttaa kaikkiin. Sovittelutaito on hyödyllinen taito kaikkialla ja oma tarve riidelläkin vähenee.”

Työpaja 1 Sovittelua taaperoiden tahtiin

Saara Majuri ja Eeva Koskinen Keimolanmäen päiväkodista Vantaalta kertoivat, miten sovittelua tehdään tutuksi taaperoille eli alle 3-vuotiaille. Hyvänä alkuna ja lähtökohtana kannustettiin lumoutumaan lapsista.

Keimolanmäessä pienten lasten ryhmässä harjoitellaan sovittelutaitoja leikin ja draaman keinoin. Pienet voivat pysähtyä sovittelunurkkaukseen ihmettelemään sovittelu- ja tapahtumakortteja. Siellä voi myös harjoitella tunteiden ilmentämistä peilin kautta ja tutkia eri tunteita tunnelämpömittarin avulla. 

Saara ja Eeva muistuttivat vuorovaikutuksen tärkeydestä. Riitatilanteita sanoitetaan käyttäen apuna tuttuja kuvia, ja sovittelussa hyödynnetään lasten vahvuuksia. Pienelläkin lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi, ja riippumatta tapahtuneesta lapsella on oikeus reiluun ja yhdenvertaiseen kohteluun. Kasvattajia rohkaistiin sensitiivisinä aikuisina havainnointiin silloin, kun lapsilla ei ole sanoja. Luottamuksellinen ja turvallinen suhde lapsiin on tärkeä. Sensitiivistä aikuista on helppo lähestyä myös riitatilanteissa. 

Keimolanmäen alle 3-vuotiaiden kanssa toimitaan paljon pienryhmissä. Näin lapsille on enemmän aikaa ja asioita on mahdollista ennakoida sekä kohdata lapsi helpommin yksilönä. Kasvattaja on johdonmukainen malli, jonka aktiivisuus mahdollistaa lasten osallisuuden. 

Eeva ja Saara kokivat kotiin tiedottamisen ja reflektoinnin lisäksi tärkeäksi sopia tiimissä yhteisiin tavoitteisiin sitoutumisesta ja ottaa rohkeasti askeleita sovittelun äärelle arjessa. Sovittelu on luonteva osa kokopäiväpedagogiikkaa. Kaikki lähtee aikuisen mallista, tavasta kohdata lapset ja erilaiset tilanteet.

Työpaja 2 Verso-oppilaiden tapaaminen

Tapaamisessa kokoonnuttiin ympäri Suomea tulevien vertaissovittelijaoppilaiden sekä Verso-aikuisina toimineiden tai muuten Versosta kiinnostuneiden aikuisten kanssa jakamaan käytännönvinkkejä arjen sovittelutoimintaan sekä tukemaan toisia eteen tulleissa haasteissa. 

Työpajassa pureuduttiin siihen, miten Versoa saisi näkyvämmäksi koulussa ja sovittelutilausten määrää kasvuun. Vinkkejä tuli Verson mainostamiseen päivänavauksissa, lyhytelokuvilla, julisteilla, wilma-viesteillä, vanhempainilloissa ja opekokousten esityslistassa. Useat oppilaat mainitsivat mieleenpainuvaksi onnistumiseksi Verso-esittelyn koko koululle. Muita onnistumisia olivat mm. versossa ratkaistut riidat ja osapuolten tyytyväisyys sen jälkeen. Aikuiset kertoivat koulun Verso- ja RESTO-sovittelijoiden ryhmän tuoneen uutta intoa ja aktiivisuutta toimintaan.

Lisäksi yhdessä pohdittiin ratkaisuja haastaviin tilanteisiin, kuten osapuolten keskittymisvaikeuksiin tai jännitykseen. Versot kertoivat, miten pienten oppilaiden kanssa on pidetty tarvittaessa parin minuutin tauko ja jopa leikkihetki, minkä jälkeen on jaksettu jatkaa loppuun. Myös lempeä ohjaaminen, kannustus, puhekapulan ja kuvien käyttö sekä pelisäännöistä muistuttaminen tukivat osapuolia puhumaan. Yleisesti haasteiden kohdalla tärkeäksi nousi, että ongelmat nähdään positiivisen kautta ja lopulta seuraa hyvää, kun asioihin tartutaan. Ja tietysti se, että aikuiset muistavat kysyä sovittelun asiantuntijoilta eli versoilta, miten haasteet voisi ratkaista!

Työpaja 3 Koko koulu versoo hyvää

Työpajassa kuultiin Eurajoen Keskustan koulun kokemuksia siitä, miten Verso on aktiivisesti käytössä aina eskarista kutosluokille asti. Auli sekä versot Helmi, Elle ja Viivi kertoivat, mitä hyvää vertaissovittelun ahkerasta käytöstä on seurannut ja miten restoratiivista lähestymistapaa on viety muuhun koulun toimintaan. Yhteisesti osallistujien kanssa jaettiin myös vinkkejä ja ideoita versoiluun.

Eurajoella versot ovat aktiivisesti vieneet vuorovaikutustaitojen harjoittelua, hyvän käytöksen vahvistamista ja toisten huomiointia eri tavoin varsinkin pienemmille oppilaille. Versojen aktiivinen rooli on näkynyt myös sovittelutilausten tekemisessä, tiedottamisessa ja nk. välituntiverson toteuttamisessa. 

Helmi, Elle ja Viivi kertoivat versoilun antaneen heille paljon sovittelutaidon lisäksi. Opittu on rohkeutta puhua ja esiintyä sekä tärkeitä vuorovaikutustaitoja, kuten aktiivista kuuntelemista ja parempaa omiin riitoihin suhtautumista. Aulin tärkein oppi Verso-aikuisena oli, miten paljon versoihin voi luottaa ja miten sitoutuneita he ovat. Kun oppilaille annetaan hyvä perehdytys ja tuetusti vastuita, niin he hoitavat homman kuin homman. Tärkeä Verson tuki ja edellytys on hyvä tiedotus. Keskustan koululla tiedotetaan syksyisin koulun väki ja kodit, mutta myös ihan kaikki uudet työntekijät perehdytetään menetelmään. Aulin mukaan Versossa parasta on yksinkertaisuus – menetelmä on kenen vaan helppo ottaa haltuun ja tarpeeksi simppeli toimiakseen. 

Työpaja 4 Kurssi kohti restoratiivisuutta 

Paneelissa kuultiin pohdintaa restoratiivisuudesta niistä monista rooleista käsin, joita rehtori Susanna Kulonen ja päiväkodinjohtaja Marja-Leena ”Mandi” Ihalainen työssään tunnistavat. Milloin ollaan kohtaajia, sovittelijoita, talonmiehiä, rinnallakulkijoita, kuuntelijoita ja viime aikoina lähes koronajäljittäjiäkin. Susanna kuvasi näkyvänsä koulunsa lapsille tuttuna ja lähestyttävänä koulun aikuisena, joka esimerkiksi istuu samassa pöydässä ruokalassa oppilaiden kanssa. Mandi oli kysynyt roolistaan lapsilta ja saanut lystikkäitä havaintoja, kuten: ”Sillä on tietokone, mä oon nähnyt!” 

Keskustelussa kuului varsin yhtenäinen käsitys restoratiivisuudesta: kyse on kunnioittavan kohtaamisen kulttuurista, jossa jokainen tulee kuulluksi. Kaikilla yhteisön jäsenillä on rooli toimintakulttuurin pitkällä muuttamisen tiellä. Susanna kertoi, että heillä mietitään jo rekrytoinneissa, miten restoratiivinen arvopohja istuu hakijoille.

Johtaja mallintaa restoratiivista kohtaamista sekä johtaa toimintakulttuurin kehittämistä ja kannattelee sitä pitkäjänteisesti; näkee ja luo paikkoja osallistaville rakenteille, kuten piirimenetelmien monipuoliselle käytölle. Tulokset motivoivat: pitkässä juoksussa yhteisöllisyys ja taidot kehittyvät lapsissa ja kasvattajissa.

Kuten eräs paneelia seurannut hienosti kiteytti: “Toimintakulttuurin kehittyminen etenee, välillä juuttuu, etenee taas, joltakin unohtuu kokonaan, taas leimahtaa liekkeihin. Prosessi vaatii jatkuvaa vuoropuhelua ja esille nostoa, tavoitteiden asettamista ja arviointia.” Koulutuksellista tukea tähän tuo RESTO. Paneelissa kuultiin hyviä kokemuksia kunnista, joissa on RESTO-koulutettu kaikki varhaiskasvatusjohtajat tai rehtorit.

Työpaja 5 Sensitiivinen aikuinen sovittelijana

MiniVerso näkyy varhaiskasvatusyksikkö Paciuksen sisällä varhaiskasvatuksen opettaja, varajohtaja Marja Wilon mukaan monin tavoin. Se lähtee yleisestä toimintakulttuurista, joka on sovittelevaa eikä syyttelevää. Jokainen aikuinen luo tunnetta siitä, ettei lasta leimata tai hylätä huonon käytöksen, toistuvien riitojen tai isojen tunteiden takia, vaan lapselle viestitään hänen riittävän ja olevan hyvä sellaisenaan. 

Kaikki työntekijät koulutetaan MiniVersoon ja restoratiiviseen lähestymistapaan. Joka syksy ne kirjataan mukaan tiimisopimuksiin, joihin kaikki sitoutuvat. Lisäksi syksyisin käydään perusteita läpi ja käynnistellään toimintaa yhteisesti, sillä ryhmissä on aina uusia lapsia ja kertausta kaipaavia.

Kun sovittelusta tehdään osa arkea, lapset tottuvat siihen helposti ristiriitojen purussa. Leikin ja draaman keinoin (sopupuut, sadut, nukketeatterit) tutustutaan sovitteluun, sen materiaaleihin ja harjoitellaan eri taitoja. Pienetkin voivat vuorollaan ihailla puhekapulanallea. Lisäksi hyödynnetään lasten vahvuuksien huomiointia ja muistetaan kehua pienistä hyvistä hetkistä kaikkia, myös sovittelussa olleita. 

Paciuksen työntekijät ovat huomanneet muutoksia toiminnassaan MiniVerson myötä. On saatu rohkeutta antaa lapsille enemmän tilaa sovitteluissa niin, että heillä on aito mahdollisuus keksiä ratkaisuja itse. Lapsi oppii, kun pääsee ääneen ja keskiöön. On myös tärkeää rohkaista työntekijöitä itsereflektioon sekä positiiviseen palautteenantoon, avoimeen keskusteluun ja ymmärrystä lisäävään dialogiin toistensa kanssa.

Työpaja 6 Lupa puhua

Lupa puhua -kampanja tekee kiusaamista näkyväksi ja lisää tietoisuutta siitä. Sen ovat perustaneet kaksi nuorta keravalaista: entiset Verso-oppilaat Anni Rusi ja Eva Guillard. Kampanja keskittyy siihen, miten kiusaamista voitaisiin paremmin ehkäistä ja miten siihen tulisi puuttua jo varhaisessa vaiheessa. Anni ja Eva haluavat tuoda esille myös yleisesti nuorten hyvinvointia ja toivovat viestin kuuluvan päättäjille asti.

Osallistujat pääsivät pienryhmissä keskustelemaan, mitä kiusaaminen ylipäätään on. Aihe kosketti eri tavoin ja esille nousi henkilökohtainen kokemus ja tunne kiusaamisesta, jota ulkopuolinen ei voi arvottaa. Erityisesti kiusaaminen somessa ja ryhmästä ulosjättäminen mietityttivät.

Ryhmät ideoivat myös keinoja kiusaamiseen puuttumiseksi kouluissa. Erilaisina keinoina nähtiin mm. yhteisöllisyyden rakentaminen, ryhmäytyminen (esim. pakohuone-pelin kautta), aktiivinen puheeksi ottaminen sekä vahvuuksien ja tarpeiden kautta työskenteleminen. Oppilaat voisivat tehdä julisteita, videoita, elokuvia ja kerätä kysymyksiä kiusaamisesta. QR-koodin kautta voisi ilmoittaa havaitsemastaan tai kokemastaan kiusaamisesta anonyymisti. 

Lapsen oikeuksien viikon kunniaksi Anni ja Eva haastoivat kaikki lukemaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen. Lisäksi osallistujia rohkaistiin pohtimaan, ovatko oppilaat tietoisia kiusaamisen vastaisesta toiminnasta kouluissa ja miten he voisivat edistää sitä. Anni ja Eva muistuttivat, että oppilailta löytyy halua auttaa ja vaikuttaa, kunhan muistetaan aikuisina antaa siihen mahdollisuus.

Työpaja 7 Restoratiivisuus arkipäivän yllättävissä tilanteissa

Työpajassa käytiin läpi restoratiivista toimintatapaa arkisissa tilanteissa sen pohjalta, miten osallistujat restoratiivisuuden ymmärtävät. Kaikilla on oma tulokulmansa siihen, mitä itselle merkityksellisiä elementtejä restoratiivisuudessa on. Näitä näkemyksiä oli tavoitteena haastaa ja laajentaa muiden osallistujien kanssa. Yhdeksi mahdolliseksi tulokulmaksi keskusteluihin otettiin Maija Gellinin väitöskirjasta, Gellin 2019: Restoratiivinen lähestymistapa ja sovittelu peruskoulukontekstissa, Restoratiivisen osallisuuden nelikenttä -malli.

Restoratiivisessa osallisuudessa toteutuu nelikentän akseleiden ulottuvuudet: normit, raamit, jämäkkyys ja struktuuri sekä tuki, rohkaisu ja huolehtiminen. Mallia voi hyödyntää itsereflektioon, kun löytää itsensä (tai kuvittelee löytävänsä jonkun toisen) jostain nelikentän ruudusta. Mikäli tavoitteena on yhteinen osallisuus, jolloin voidaan toimia mahdollisimman restoratiivisesti, voi tilannetta tarkastella nelikentän kautta. Mikä on lyhin tie kohti yhteisen osallisuuden (with) ruutua ja mitä tarvitsemme silloin lisää? Suunnasta riippuen vastaus voi olla raameja, sääntöjä ja struktuuria (ylös) tai tukea, rohkaisua ja huolehtimista (oikealle).

Kahden kuvitteellisen tilannekuvauksen kautta keskusteltiin niihin sopivista restoratiivisista tavoista toimia ja reflektoitiin ajatuksia restoratiivisista arvoista. Koska restoratiivisuus on hahmotettavissa monesta näkökulmasta ja ilmenee eri tavoin arjessa, on oman ja yhteisön toiminnan reflektointi erittäin tärkeää pyrittäessä kohti restoratiivista toimintakulttuuria. Monenlaisista tulkinnoista huolimatta on löydettävissä keskeisiä arvoja ja elementtejä, joihin on hyvä nojata.

Työpaja 8 Huoltajayhteistyö

Työpajassa alustamassa oli rempseästi Rantakylän yhtenäiskoulun rehtori Hanne Lahtinen. 

Yhteisesti pajassa pohdittiin huoltajayhteistyötä sovittelutoiminnan osalta perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Tiedottaminen nousi yhdeksi tärkeimmäksi teemaksi olennaisena osana yhteisen ymmärryksen lisäämistä kasvatustahon ja kodin välillä. Hyviä esimerkkejä tästä oli jo mm. Vasu- ja Leops-keskusteluista, vanhempainilloista sekä kunnan yhteisten tiedotuskanavien hyödyntämisestä.

Sovittelusta kiinnostuneille huoltajille lisää tietoa ja taitoa voi tarjota monin tavoin. Esimerkkeinä mainittiin Verson nettisivut huoltajille, huoltajien osallistaminen sovittelukoulutuksiin, toiminnalliset sovitteluleikit vanhempainiltoihin, demoilut ja eri videosisällöt. Erityisesti kannatettiin toiminnallisuutta ja lasten osallistamista tiedottamisessa. Yhteisen ymmärryksen lisäämiseksi ehdotettiin myös huoltajien mukaan tuloa Rönsyyn, huoltajien koulutusta tai infotilaisuuksia. 

Jo positiivisten sovittelukokemusten jakamisella ja mallintamalla restoratiivista lähestymistapaa huoltajia kohdatessa pystymme edistämään sovittelutietouden leviämistä koteihin. Keskiössä tulisikin olla avoimuus, luottamuksellisuus ja tietämys siitä, että sovittelu on elämään kuuluvaa kansalaistaitoa.

Lämmin kiitos kaikille RÖNSY 2021 -seminaaripäivään osallistuneille! Ensi vuonna rönsyillään taas!