Valtakunnallisena järjestönä päätimme kokeilla kiertävää seminaaripäivää, joka sai nimekseen RÖNSY kasvitieteestä lainatun, maata pitkin kulkevan verson mukaan. Ensimmäinen RÖNSY toteutui Tampereella 31.10.2019 ja kokosi Kulttuuritalo Laikkuun erityisesti pirkanmaalaisia kasvatuskentän sovittelijoita sekä mentoriryhmiemme edustajia ympäri Suomen. Esitysten taltioinnit eivät valitettavasti onnistuneet tällä kertaa yrityksistä huolimatta, joten tässä kirjoituksessa avaamme päivän kulkua ja pyrimme panostamaan taltiointiin tulevissa tapahtumissamme!
Päivä aloitettiin ja päätettiin yhteisellä laululeikillä Pieni Undulaatti, joka sai porukan mukavasti liikkelle, lämmitti tunnelman ja viritti aivomme sopivaan vireystilaan päivän ensimmäistä asiantuntijaesitystä varten. Kutsuimme vieraspuhujaksi Arto Miekkavaaran NeuroLeadership Group Finlandilta otsikolla ”Neurotieteen näkökulmia toimintakulttuurin muutokseen ja konflikteihin.” Arto johdattikin meidät 1,5 tunnin esityksensä aikana hyvin havainnollisesti ensin sen äärelle, mitä tapahtuu korviemme välissä ja sitten, mitä tapahtuu neniemme välissä eli sosiaalisiin aivoihimme.
Arto puhui siitä, kuinka aivojemme rakennettakin varsin hyvin noudattaa vertaus vahvasta norsusta ja helposti väsyvästä kuskista. Kuski kuvaa etuotsalohkoamme, joka kuluttaa noin neljänneksen aivojemme käyttämästä energiasta, vaikka käytämme sitä aktiivisesti arvioista vaihdellen vain noin 3-10% valveillaoloajasta. Useimmiten työstämme asioita norsumme vankasta ja rutinoituneesta kokemuksesta käsin ja tähän prosessointitapojen eroon törmäämme esimerkiksi, kun meiltä kysytään paljonko on 5+5? (Norsu tietää tämän). Entä sitten 619+72? (Kuskia tarvitaan tämän ratkaisemiseksi)
Tähän niin kutsuttuun norsuumme ovat rakentunut myös evolutiivisesti hyödylliset Karkuun ja Kohti -reaktiot, joista ensimmäinen on huomattavasti voimakkaampi. Uhkaa kokiessamme meidän on hyvin vaikea ellei mahdoton ajatella luovasti ja havainnoida laajasti itseämme ja ympäristöämme. ”Olemme lajina naurettavuuteen asti herkkiä pienimmällekin uhan kokemukselle”, Arto totesi löytäen osuvia havainnollistuksia tutkimuksesta ja arkielämästä.
Nenien väliseen toimintaan liittyen Arto kuvasi puolestaan pysäyttävästi, kuinka ulossulkemisesta seuraava sosiaalinen kipu on onnistuttu todentamaan jopa aivokuvantamismenetelmin (Eisenberg et al 2012) ja kuinka ulossulkemisen kokemuksiin liittyen kipualueet voivat aktivoitua uudelleen vuosien jälkeenkin, toisin kuin esimerkiksi murtuneen luun osalta. Eräänlaisena hyvänä uutisena ja työkaluna Arto nosti framille heidän NeuroLeadership Groupilla käyttämänsä SCARF-mallin, joka kuvaa psykologisen turvallisuuden elementtejä. Mallissa on sisällä Decin & Ryanin paljon käytetty itsemääräytymisen tai itseohjautuvuuden teoria (lue lisää esim. täältä). Jo pienilläkin esimerkiksi autonomiaa tukevilla interventioilla on saatu vaikuttavia tuloksia aikaan. Tätä ’huivia’ käyttämällä päästäänkin Kohti-moodiin niin yhteisössä kuin yhteisössä! Voit lukea lisää SCARF-mallista NeuroLeadership Group Finlandin blogitekstistä! Lämmin kiitos Artolle inspiroivasta ja havainnollisesta esityksestä, jonka diat löydät täältä.
Lounastauon jälkeen lavalle nousi ohjelmajohtajamme Maija Gellin, jonka esitys hänen väitöstutkimuksensa ”Restoratiivinen lähestymistapa ja sovittelu peruskoulukontekstissa. Kohti eheyttävän kohtaamisen toimintakulttuuria.” tuloksista herätti hyvää keskustelua ja vuoropuhelua jo esityksen aikana. Erityisesti Maijan tutkimusaineistosta noussut osallisuuden nelikenttä resonoi ammattikasvattajien kokemuksissa ja toimi itsereflektion välineenä Maijan tuottamien havainnollisten kuvien kautta. Maijan esityksessä tiiviisti esittelemät restoratiivisen yhteisön elementit löytyvät paitsi itse väitöstutkimuksesta avattuina, myös esityksen dioista. Esityksen päätteeksi Maija esitteli yhteisöön kuin yhteisöön vietävissä olevan restoratiivisen kohtaamisen yleistä teoriaa, jonka hänen tutkimuksensa tuotti peruskoulukontekstiin sidotun paikallisen teorian lisäksi. Lue lisää Maijan väitöstutkimuksesta ja tule etäyhteyden päähän seuraamaan väitöstilaisuutta pe 8.11. klo 12 alkaen täällä! Lisäksi voit kuunnella podcastimme jakson 14, jossa haastattelemme Maijaa väitöstutkimuksen keskeisistä tuloksista ja RÖNSY:ssä esitetyt diat näet puolestaan täältä. Kiitos Maijalle tulosten avaamisesta RÖNSY-osallistujille ja osallistujille puolestaan hyvästä pohdinnasta!
Kahvitauolla päästiin taas rönsyilemään ja Kulttuuritalon Luentosali oli muutettu monitoimitilaksi, jossa pääsi testaamaan pian julkaistavia eLearning-kurssejamme, ottamaan valokuvia RÖNSY-seinän edessä sekä lukemaan seiniltä hyviä käytäntöjä Verso-tiimin ja MiniVerso-tiimin kokoamina. Samalla monilahjakas Verso-kouluttajamme Anni soitti Musiikkisalin upealla flyygelillä.
Kahvitauon jälkeen Musiikkisalin lavalle nousi kentän asiantuntijoista kutsuttuja alustajia, joista kukin piti 15 minuutin esityksen omasta kokemuksestaan käsin. Ja kylläpä kuulimmekin timanttisia alustuksia!
Ensimmäisenä lavalle nousivat Lempäälästä Taina Jäntti ja Marjo Teppo, jotka kuvasivat hyvin RESTO-kurssiltaan lähtenyttä ajattelu- ja toimintatapojen muutosta. Nykyisen he sovittelevat työparina erityisesti aikuisjohtoisella RESTO-sovittelulla koulunsa haastavia tapauksia ja luottavat prosessiin, joka on kantanut hedelmää jo monen monta kertaa. Kiitos Marjo ja Taina kokemustenne jakamisesta!
Seuraavaksi kuulimme kokemuksia Mikkelistä asti, kun päiväkodinjohtaja Tupu Rahikainen ja rehtori Hanne Lahtinen kuvasivat RESTO-kurssilla torkahtamisen myötä syntynyttä ystävyyttä ja yhteistyötä. Hannen sanoin ”aluksi ajattelin, että mitäköhän silkkimyssypedagogiikkaa tämäkin taas on” ja samaa vastahankaisuutta jälleen uutta kouluttautumista kohtaan oli aluksi Tupun taloissa kunnes sekä MiniVerso, Verso ja RESTO tulivat käytännössä toimiviksi testatuiksi ja tätä nykyä Tupu vetää Mikkelin MiniVerso-mentoriryhmää ja Hannen koulussa uusiksi Verso-oppilaiksi haki viimeksi jo 120 innokasta. Molemmat korostivat johtajan roolia sovittelevan ja restoratiivisen toimintakulttuurin juurruttamisessa sekä jatkuvuutta varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja koulun välillä. Kiitos Hanne ja Tupu!
Kolmantena Tuusulan MiniVerso-mentorit Eeva-Mari (Emmi) Vehkanen ja Mari Launianen loihtivat lavalle pöytäteatterin keinoin Kolme pientä pukkia MiniVerson tyyliin. Täysin sanattomasti rakentunut lyhyt näytelmä päätyi molemmille osapuolille sopivaan ratkaisuun ja sopuun, jonka jälkeen ihanat ja ilmeikkäät esittäjät kertoivat, miten he ovat Tuusulassa kuvittaneet sovittelua ja tuoneet sitä myös pienimpien lapsiryhmien kanssa työskentelyyn sekä lapsille, joilla suomi ei ole ensimmäinen kieli. Sovittelu kuuluu kaikenikäisille ja MiniVerso on paljon muutakin kuin sovittelua päiväkodin arjessa, se on kaunista kosketusta, tunnetaitoja ja kaveritaitoja sekä aikuisten keskinäistä toimintakulttuuria. Kiitos Emmi ja Mari!
Päivän toiseksi viimeinen alustus kuultiin yläkoulussa Verso-oppilaana toimineelta ja nykyään kasvatustieteiden maisterin tutkintoa suorittavalta Kanerva Rikanniemeltä, joka esitti herättelevän ja painavan puheenvuoron entisen Verso-oppilaan näkökulmasta. Kanerva kuvasi, kuinka lähes salakavalan merkittävä ja muokkava osa hänen kouluvuosinaan oli avoin keskusteluyhteys koulun Verso-oppilaiden ja Verso-aikuisten välillä, kuinka haastavatkin tapaukset ratkesivat sovitellessa ja Verson rakenteet toivat turvallisuutta. Verson kautta hän sai myös itse tutustua hyvin eritaustaisiin oppilaisiin, joille saattoi sitten koulun käytävällä nyökätä. Hän pohti aikuisten portinvartijan roolia niihin oppimiskokemuksiin, joita sovittelu mahdollistaa, mutta joita kukaan ei voi ennakkoon tietää kyseessä olevien lasten ja nuorten osalta. Kanerva jätti seminaaripäivän osallistujille haasteen: Huolehtikaa omissa oppimisyhteisöissänne, että jokainen lapsi tai nuori pääsee kokemaan sovittelun merkityksen oppivuosinaan, sillä kokemus on merkittävä myöhemmän elämän kannalta.
”Huolehtikaa omissa oppimisyhteisöissänne, että jokainen lapsi tai nuori pääsee kokemaan sovittelun merkityksen oppivuosinaan, sillä kokemus voi olla merkittävä myöhemmän elämän kannalta. ”
Entinen Verso-oppilas Kanerva Rikanniemi
Päivän viimeisenä alustajana kuulimme rehtorin ja kunta-agentin Sari Välimaan ajatuksia otsikolla ”Tärkeät vaikuttamisen paikat kunnissa sovittelevan toimintakulttuurin levittämiseksi” ja Sarin keskeinen viestin oli, että kaikki vaikuttamisen paikat ovat tärkeitä ja ne kannattaa käyttää. Hän kuvasi, kuinka eri tasoilla löytyy myös vähemmän käytettyjä foorumeita keskusteluille ja mikään ei estä käsittelemästä esimerkiksi esiopetuksen ja perusopetuksen asioita yhdessä. Yhteistyö kantaa hedelmää! Myös Sari nosti puheenvuorossaan johtajuuden merkityksen korkealle toimintakulttuurin kehittämisessä ja jätti osallistujille ajatuksen ”leadership is not about being in charge but about taking care of those in your charge”. Lämmin kiitos myös Sarille monipuolisten kokemusten tiivistämisestä hienoon alustukseen!
Seminaaripäivän päätteksi kuulimme vielä pikaisen kuvauksen VERSO-ohjelman pian julkaistavista eLearning-kursseista (pysy kuulolla niiden osalta!), arvottiin palautelomakkeiden täyttäneille muutamat palkinnot ja lähdettiin undulaattilaulun vielä soidessa jatkamaan matkaa. VERSO-ohjelman mentoriryhmien edustajat liittyivät kouluttajiemme seuraan upeisiin järvimaisemiin AitO toimintakeskukselle, jossa vietettiin palauttava ilta saunoen ja leikkien ja jatkettiin perjantaina vielä valtakunnallisen mentoritapaamisen merkeissä.
Lämmin kiitos kaikille ensimmäiseen RÖNSY-seminaariimme sekä valtakunnalliseen mentoritapaamiseen osallistuneille! Seuraavan kerran RÖNSYillään sitten muualla päin Suomea!
