topEtusivuPå svenskaIn englishYhteystiedot
SOVITTELU

Rikosasioiden sovittelu
Koulusovittelu
Työyhteisösovittelu
Monikulttuurinen sovittelu
Perheasioiden sovittelu
Läheissovittelu
Ympäristöasioiden sovittelu
Kansainvälinen sovittelu
Tuomioistuinsovittelu
reunus

logo LÄHEISSOVITTELU

Läheissovittelu on saanut ideansa lastensuojelussa käytössä olevasta läheisneuvonpidosta (engl. Family Group Conference, ruots. Familjerådslag). Läheisneuvonpito (LNP) on levinnyt Uudesta-Seelannista 1990-luvulla moniin länsimaihin ja yleistynyt myös Pohjoismaissa. Suomessa menetelmän soveltaminen alkoi osana Stakesin Huostaanotto-projektia vuonna 1997. LNP edustaa restoratiivisen oikeuden arvoja ja periaatteita erityisen hyvin, koska se korostaa yhteisöllisyyttä lasta ja perhettä koskevien asioiden ratkaisemisessa. Siinä sosiaalitoimesta ja perheen tilanteesta riippumaton koollekutsuja valmistelee perheenjäsenet ja heidän läheisensä neuvonpitoon ja huolehtii käytännön järjestelyistä. Itse neuvonpitoon kuuluu kolme vaihetta:

1) tiedonanto, jossa viranomaiset esittävät tietonsa ja näkemyksensä lapsen tilanteesta,
2) yksityinen neuvonpito, jossa läheisverkosto keskenään laatii suunnitelman tilanteen ratkaisemiseksi, ja 3) suunnitelman esittäminen, jossa sosiaalityöntekijä päättää suunnitelman hyväksymisestä.

Kaikki asianosaiset sitoutuvat suunnitelman toteuttamiseen ja tilanteen seurantaan. Lapsi on prosessin keskipisteessä, ja hänelle valitaan läheisten joukosta avustaja, joka tukee häntä ja auttaa häntä tuomaan kokemuksensa ja näkemyksensä keskusteluun. Stakesin vuonna 2002 tekemän selvityksen mukaan läheisneuvonpidosta on saatu pääasiassa hyviä kokemuksia: sen avulla on voitu vahvistaa lasten tukiverkkoja, löytää perheiden vahvuudet, vähentää sosiaalityössä helposti syntyvää vastakkainasettelua asiakkaiden ja viranomaisten välillä, lisätä viranomaistoiminnan avoimuutta ja tehdä lastensuojeluprosessista ymmärrettävämpi ja inhimillisempi.

Läheissovittelussa sovittelija kutsuu sovitteluun konfliktin osapuolien suostumuksella heidän läheisensä - isovanhemmat, muut sukulaiset, ystävät, koulu- ja työtoverit eli ne joita konflikti tavalla tai toisella koskettaa. Sovittelija selvittää näiden kanssa erillisneuvotteluissa tilannetta ja pyrkii yhteisneuvottelussa saamaan osapuolet ja läheiset itse löytämään ratkaisun. Läheissovittelu sopii erityisesti huoltoriitoihin. Norjassa sitä on sovellettu jengiväkivaltaan. Sitä voitaneen mallintaa myös tuomioistuinsovitteluun.