Avioliittolaissa säädetään perheasioiden sovittelusta, joka on tarkoitettu edistämään sovinnollisuutta perheiden ristiriitoja ratkottaessa. Säännöksillä tavoitellaan perheessä esiintyvien ristiriitojen selvittämistä asianosaisten välisissä neuvotteluissa ja niiden ratkaisemista yhteisesti hyväksytyillä sopimuksilla. Tässä tarkoituksessa perheasioiden sovittelijat antavat pyynnöstä apua ja tukea perheiden ristiriitatilanteissa ja sovittelijan on kiinnitettävä erityistä huomiota perheeseen kuuluvien alaikäisten lasten aseman turvaamiseen. Sovittelijan on myös avustettava asianosaisia tarvittavien sopimusten tekemisessä. Vuonna 1988 voimaantullut laki edellyttää, että kunnat järjestävät asukkailleen tarvittavat perheasioiden sovittelupalvelut. Perhesovittelupalvelujen järjestämistä koskevat selvitykset osoittavat, että perhesovittelun organisointi kunnissa on varsin kirjavaa ja että toistaiseksi Suomessa ei sovelleta perheasian sovittelussa moderneja fasilitatiivisen sovittelun oppeja. Tavoitteenamme on edesauttaa uudenlaisen lasten etuja huomioivan sovittelukäytännön luomisessa. Sovittelu tarjoaa arkielämän pahoinvointia tuottaviin jännitteisiin ehkäisevän ja varhaisen puuttumisen toimintamuodon.

Fasper-projekti on Suomen Sovittelufoorumin tutkimus- ja kehittämishanke, jota rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Hankkeessa tutkitaan fasilitatiivisen perhesovittelun mahdollisuuksia perheriitojen käsittelyssä sekä kehitetään sovittelukoulutuksen malleja ja uusia toimintatapoja perheiden riita- ja erotilanteisiin sekä lasten asioita koskevien sopimusten tekemiseen. Projektin kesto on 3,5 vuotta ja se käynnistyi vuoden 2009 syyskuussa. Hanke toteutetaan kolmen päätoimisen tutkijan voimin. Fasper-hankkeen johtajana toimii SSF:n hallitulksen jäsen, professori Synnöve Karvinen-Niinikoski ja projektipäällikkönä FT Vaula Haavisto. Hankkeen tutkijoina toimivat VTM Marina Bergman-Pyykkönen ja VTT Minna Mattila-Aalto.

Tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa sovittelun mahdollisuuksista toimia keskeisenä ratkaisumenetelmänä perheiden ongelma, ero- ja riitatilanteiden käsittelyssä. Tutkimalla nykyisiä palvelukäytäntöjä tuotetaan tietoa siitä, millaista perheasioiden sovittelua kunnassa tarjotaan, keiden toimesta, ja millaista toimintaa sovittelu käytännössä on. Hanke kartoittaa myös miten perheiden ero- ja riitatilanteet tulevat esiin palvelujärjestelmän eri kohdissa ja millaisia sovittelu- ja ratkaisukeinoja tällä hetkellä on käytössä. Nykykäytäntöjen tutkimisen avulla pyritään saamaan selville, millaista sovitteluosaamista eri palvelumuodoissa on käytössä ja millaiselle sovitteluosaamiselle on tarvetta. Keskeistä on myös nykyisten palvelujen tarkasteleminen asiakkaiden näkökulmasta.

Tutkimusvaiheen jälkeen hankkeeseen osallistuvat kunnat lähtevät yhdessä työstämään sovittelevan käytännön toimintakonseptia erilaisiin perhekriiseihin ja erotilanteisiin arjen ja palvelujärjestelmien rajapinnoille. Yhteisen työskentelyn ohella jokaisessa kunnassa tutkitaan fasilitatiivisen sovittelun käyttöönottomahdollisuuksia ja konkreettisia käytännön ratkaisuja juuri oman alueen palveluissa. Hankkeeseen sisältyy myös kokeiluvaihe, jossa sovittelua kokeillaan todellisissa asiakastapauksissa. Kokeilun myötä saadaan uutta arvokasta tietoa sovittelun käyttömahdollisuuksista osana organisaation toimintaa.

Hankkeeseen osallistuu laaja toimijaverkko, joka työssään on tekemisissä perheiden riita- ja erotilanteiden kanssa: mm. lastenvalvojat, lastensuojelu- ja perhetyöntekijät, perheneuvojat, perheterapeutit, käräjätuomarit, oikeusavustajat ja asianajajat. Hanke toteutetaan Helsingissä sekä Keravalla, Tuusulassa ja Järvenpäässä. Lisäksi neuvotellaan osallistumisesta yhden ruotsinkielisiä palveluja tarjoavan kunnan kanssa. Hankkeelle ollaan myös kokoamassa laajaa ja monialaista neuvottelukuntaa.

Lue myös:

Suomen Asianajajaliiton sovintomenettely perheoikeudellisissa asioissa >>

Tuomioistuinsovittelu perheasioissa >>

Lapsen huollon ja tapaamisoikeuden täytäntöönpanosovittelu >>

Sovittelu lastensuojeluasioissa >>

Suomen Asianajajaliitto on kouluttanut asianajajia sovittelijoiksi perheoikeudellisissa riita-asioissa. Asianajajaliiton sovintomenettelyssä voidaan sovitella esimerkiksi lasten huoltoa, asumista, elatusta ja tapaamisoikeutta koskevia asioita sekä puolisoiden tai lasten vanhempien välisiä omaisuuden ositukseen tai jakamiseen liittyviä riitoja avio- tai avoeron yhteydessä.

Sovittelijaksi nimetään puolueeton ja riippumaton asianajaja, jonka tehtävänä on auttaa osapuolia pääsemään sopimukseen sovittelun kohteena olevasta asiasta. Osapuolet voivat itse valita sovittelijan tai pyytää Suomen Asianajajaliiton sovintomenettelylautakuntaa nimeämään perheoikeudellisiin asioihin koulutetun sovittelijan.

Suomen Asianajajaliiton sovintomenettelyn voi käynnistää nopeasti ja palvelu on saatavilla eri puolilla Suomea. Sovintomenettelyssä perheen ristiriidat voidaan ratkaista kokonaisuutena ottaen huomioon lasten asemaan ja omaisuuteen liittyvät kysymykset. Sovittelijana toimivat asianajajat ovat perehtyneitä lapsioikeuden lisäksi perheen taloudellisiin ja omaisuusasioihin sekä sopimusten laadintaan.

Sovintomenettelyssä osapuolet voivat käyttää myös omaa asianajajaa avustajanaan. Osapuolet maksavat sovittelijan palkkion puoliksi.

www.asianajajaliitto.fi/sovintomenettely

Vuoden 2006 alusta on tullut voimaan tuomioistuinsovittelua koskeva laki. Tuomioistuinsovittelua voidaan käyttää myös perheoikeudellisten asioiden sovitteluun. Lain mukaan yleisissä tuomioistuimissa voidaan sovitella sellaisia riita-asioita tai riitaisia hakemusasioita, jotka voidaan saattaa kanteella tai hakemuksella tuomioistuimen ratkaistaviksi.

Riidan osapuoli, joka haluaa asian tuomioistuimen soviteltavaksi voi tehdä sovittelua koskevan hakemuksen käräjäoikeudelle. Oikeus kuulee hakemuksen johdosta toista osapuolta ja ratkaisee soveltuuko asia soviteltavaksi. Jos asia otetaan soviteltavaksi, nimeää oikeus tuomarin, joka asiaa sovittelee.

Tuomioistuimessa voidaan sovitella lapsen elatukseen, huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyviä asioita, jos ne muuten kyseessä olevassa yksittäistapauksessa soveltuvat soviteltaviksi.

Sovittelun osapuoli voi käyttää sovittelussa apuna omaa asianajajaa tai muuta avustajaa. Tuomioistuinsovitteluun voi saada myös valtion varoista maksettavaa oikeusapua avustajan palkkioihin. Lisätietoja saa käräjäoikeuksista, asianajotoimistoista, oikeusaputoimistoista ja oikeusministeriöstä.

Lapsen huollon ja tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta annetun lain mukaan tuomioistuin voi määrätä sovittelijan, kun huollon tai tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta on tehty hakemus tuomioistuimelle. Sovittelijana toimii tavallisesti lasten psykologiaan perehtynyt psykologi tai lastensuojeluun perehtynyt sosiaalityöntekijä.

Sovittelua käytetään tilanteissa, joissa esimerkiksi toinen vanhemmista ei noudata lapsen tapaamisesta annettuja määräyksiä. Sovittelun tarkoituksena on edistää lapsen vanhempien tai muiden asianosaisten yhteistoimintaa lapsen hyvinvoinnin toteuttamiseksi. Sovittelijan järjestää neuvottelun lapsen vanhempien kesken ja keskustelee henkilökohtaisesti lapsen kanssa.

Sovittelijan tehtävänä on myös laatia sovittelusta kertomus tuomioistuimelle. Jos sovittelu ei ole johtanut vanhempien välillä sopimukseen, antaa tuomioistuin asiassa ratkaisun mm. sovittelijan kertomuksen perusteella. Tämä sovittelumuoto on käytettävissä ainoastaan käräjäoikeudelle tehtävästä ns. täytäntöönpanohakemuksesta.

Läheisneuvonpidossa lapsen oma perhe ja perheelle läheiset henkilöt kutsutaan keskustelemaan lapsen kasvun turvaamisesta perheessä. Menetelmää voidaan käyttää monenlaisissa perheen ongelmatilanteissa, kuten vanhempien päihdeongelman tai lapsen oman käyttäytymisen aiheuttaman ongelmatilanteen ratkomiseen. Läheisneuvonpidon kutsuu koolle sosiaalityöntekijä, joka toimii sovittelijan tapaan auttaen neuvottelijoita pääsemään sopimukseen tilanteen ratkaisemisesta ja auttamisesta. Läheisneuvonpitoa voidaan järjestää ainakin suurimmilla paikkakunnilla. Lisätietoja saa paikallisesta sosiaalitoimistosta.

 Jaa kirjainmerkki, tulosta tai lähetä linkki