Kansainväliseen sovitteluun voidaan soveltaa samoja periaatteita kuin muidenkin alojen sovitteluun. Sovittelua käytetään usein vaikeiden kansainvälisten konfliktien ratkaisussa, erityisesti silloin, kun vihamielisyydet ovat syviä ja jatkuneet pitkään sekä kun osapuolten omat sovintoyritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Sovittelu perustuu voimankäytön ja väkivallan välttämiseen ja on viimekädessä ei-sitovaa. Sovittelijan päätavoitteena on väkivallan vähentäminen ja rauhanomaisen ratkaisun saavuttaminen. Kun konfliktiin on saatu ratkaisu, ylätason sovittelija on poistunut konfliktinäyttämöltä, mutta rauhansopimusta toimeenpantaessa sovittelu on jatkunut aina yksittäisten ihmisten ongelmiin asti.

Koska sovittelu ei arvioi kriittisesti tai tuomitse, se sopii hyvin kansainvälisten suhteiden todellisuuteen, jossa valtiot ja muut toimijat vartioivat mustasukkaisesti omaa autonomiaansa ja itsenäisyyttänsä. Sovittelu tarjoaa molemmille osapuolille mahdollisuuden edetä jopa ilman, että vihamielisten osapuolien tarvitsee välttämättä neuvotella suoraan keskenään. Se on myös prosessi, jossa lopullinen päätöksenteko lopputuloksesta jätetään osapuolille itselleen. Kaikki nämä aspektit tekevät sovittelusta houkuttelevan metodin vaikeiden konfliktien ratkaisemiseen.

SSF:n ja ulkoministeriön yhteistyönä toteutettiin 15.10.2009 kansainvälisen sovittelun seminaari Säätytalolla, jonka puhujina olivat sovittelun huippuammattilaiset eripuolilta maailmaa. SSF:n tavoitteena on, että Suomesta tulee sovittelun huippumaa. Suomessa on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna edistynyt sovitteluliike. Sekä sovittelun tutkimus että sovittelun osaaminen yhteiskunnan eri tasoilla voidaan jo nyt lukea kansallisiin suomalaisiin vahvuuksiin. Muutaman vuoden kehitysvaiheen jälkeen voimme jo ryhtyä viemään sovittelua EU:n muihin jäsenvaltioihin ja sen ulkopuolisiinkin kehittyneisiin valtioihin. Yhteistyö näiden maiden kanssa sekä koulutuksen kehittäminen ja verkostoitumisen merkitys on olennaista.

Rauhansovittelussa kriisinhallinnan kokonaisvaltainen sovittelutoiminta kattaa ajallisesti kriisin ennaltaehkäisyn ja rauhan edellytysten luomisen, rauhansopimukseen liittyvän sovittelun sekä rauhan rakentamisen ja yhteiskunnan vakiinnuttamisen. Sovittelutoimintaa tarvitaan yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Ulkopuolisten tekemänä se voi toimia ylätason neuvotteluissa, mutta kansalaistasolla itse sovittelun tulee olla paikallisten toteuttamaa, vaikka sovittelumekanismit sekä niiden tarvittava koulutus ja tuki perustuisivatkin ulkopuoliseen apuun. Suomen jo nyt pitkälle viety erikoistuminen kokonaisvaltaiseen sovittelutoimintaan avaisi Suomelle tulevaisuudessa hyödyllisen ja osittain uuden toimialan kriisinhallinnassa ja kehitysyhteistyössä.

SSF:n hankeen johtajana toimii SSF:n hallituksen jäsen, lähetystöneuvos Eija Limnell ulkoministeriöstä ja asiantuntijana toimii eversti evp Kalle Liesinen.

"Näkökohtia kansainväliseen sovitteluun" -
Kalle Liesinen 22.01.2009

 Jaa kirjainmerkki, tulosta tai lähetä linkki